perjantai 18. elokuuta 2017

Ilmastonmuutoksesta asiantuntevasti mutta latteasti

 Muiden muassa tietokirjailijana, valtion luonnonsuojelunvalvojana WWF Suomen suojelujohtajana, Metsähallituksen ylitarkastajana ja Urho Kekkosen kansallispuiston johtajana toimineen Pekka Borgin tuorein teos Sovussa luonnon kanssa. Kertomuksia elämästä, viisaudesta, välinpitämättömyydestä (Suomen ympäristösuojelu, 2017) on kokoelma lyhyitä kirjoituksia enimmäkseen ilmastonmuutoksesta ja sen tuomista uhkakuvista, mutta myös saamelaisten asemaa kolonialisoituna kansana sekä lihansyönnin ongelmallisuutta tarkastellaan.

Kirjan aiheet ovat siis ilman muuta tärkeitä ja kirjan teemoista Borg kirjoittaakin asiantuntevasti. Ilmastonmuutoksen hurjia seurauksia Borg kuvaa erityisen pelottavalla tavalla. Borgin käsittelyssä käy selväksi myös erityisesti ilmastokauppaan nojaavan ilmastostrategian heikkous. Suurin ongelma on Borgin mukaan se, että päästöoikeuksia on laitettu kaupankäynnin kohteeksi jo lähtökohtaisesti liian paljon. ”Käytännössä päästöoikeuksia on kuitenkin jaettu EU:n päästökauppajärjestelmässä alunperin valtavasti liikaa, pitkälti saastuttajien harjoittaman lobbauksen vuoksi” (s. 76). Tämän lisäksi päästökauppajärjestelmässä on yksi erittäin suuri ongelma. Se ei kyseenalaista tuotannon ja siten kulutuksen supistamisen tarvetta, vaan luottaa yltiöoptimistisesti jatkuvan kasvun mahdollisuuteen. Ilmastohaaste onkin Borgin mukaan ymmärrettävä osana laajempaa maailmankatsomusten kamppailua, jossa vastakkain ovat kasvuun tähtäävä talous ja luonnon kanssa sovussa elävä, paikallisuuteen perustuva luonnonvaratalous.

Borgin Luonnon kanssa sovussa ei siis ole vailla meriittejä. Kirjan aiheet ovat tärkeitä ja niitä on käsitelty asiantuntevalla otteella. Lukuelämyksenä kirja on kuitenkin lattea. Kielellisesti kirja ei elä. 120 sivuiseksi kirjaksi Luonnon kanssa sovussa tuntuu erittäin raskassoutuiselta ja puuduttavalta luettavalta. Tekstit ovat kirjassa myös kovin lyhyitä, jolloin näitä aiheita ei voida käsitellä kuin pintaa rapaisemalla. Onkin kysyttävä, kenelle kirja on oikein tarkoitettu? Ainakaan vihreästi orientoituneet ihmiset eivät tästä saa kovin paljoa irti. Ilmastonmuutoksesta saa saman informaation irti mediaa ja ilmastokeskustelua aktiivisesti seuraamalla. Pinnallisuutensa vuoksi myös ei-vihreät tarttuvat mielellään johonkin kattavampaan ja paremmin kirjoitettuun teokseen.


Kirjaa ei myöskään voi pitää provosoivaan ilmastoherättelyyn tarkoitetuksi muuten kuin viimeisen, ilmastonmuutoksen dramaattisia seurauksia kolmenkymmenen ja sadan vuoden aikajänteellä tarkastelevan tekstin osalta. Kirjan viimeinen teksti onkin itsessään jo kiinnostavan kirjan aihe. Olisi erittäin mielenkiintoista lukea kokonainen kirja ilmastonmuutoksen seurauksista sadan vuoden kuluttua. Kenties Pekka Borgin kannattaisi kokeilla uraa post-apokalyptisen dystopiakirjallisuuden saralla? 

perjantai 4. elokuuta 2017

Politiikan varsinainen määrilelmä?

"Jos KGB tiedustelee minulta toisinajattelijan henkilöllisyyttä tai Vankileirien saariston käsikirjoituksen kätköpaikkaa, minun pitäisi kertoa totuus. Vaikka esimerkki onkin triviaali, voimme silti vetää siitä tärkeän johtopäätöksen. Kysymykseen siitä, milloin totuus on kerrottava ja millin se on salattava, on vastattava ei pelkästään eettisen vaan myös poliittisen harkinnan kautta, sillä vastaukseni eivät kohdistu ainoastaan minun henkilööni, omaantuntooni ja moraaliini tai edes nimeltä mainittujen muiden henkilöiden elämään, vaan suoraan julkiseen tilaan sinänsä sekä anonyymin kollektiivin kohtaloon. Tämä on itse asiassa poltiikan varsinainen määritelmä." - Cornelius Castoriadis