torstai 22. kesäkuuta 2017

Toive selkärankaisuudesta

Julkaistu Tiedonantajassa 2017.

 Perussuomalaisten puoluekokousta vietettiin Jyväskylässä kesäkuussa. Umpirasistisena monomaanikkona tunnettu Jussi Halla-aho voitti kisan ja on nyt puolueen puheenjohtaja. Puoluekokouksen seurauksena Perussuomalaisia ei sen alkuperäisessä muodossaan ole. SMP:n jatkajaksi aikoinaan perustettu puolue on nyt halla-aholaisten uusfasistien käsissä. Tämä ei sopinut Soinille eikä hänen seuraajilleen: he lähtivät puolueesta ovet paukkuen ulos syyttäen halla-aholaisia epäkunnioittavasta käytöksestä ja rasismista. Perussuomalaisista eronneiden omassa eduskuntaryhmässä, ”Uudessa vaihtoehdossa” on kuulemma nollatoleranssi rasismille. Tämä on pakko nähdä pelkkänä kyynisenä pyrkimyksenä puhdistautua halla-aholaisten törkyisestä rasismista, sillä Uutta vaihtoehtoa voidaan hyvällä syyllä pitää aivan yhtä rasistisena kuin halla-aholaisille jätettyä Perussuomalaisiakin. Myös Uudessa vaihtoehdossa on fasistisena pidetystä Suomen Sisusta tuttuja henkilöitä.

Myös Perussuomalaisten vastinpariksi usein kuvatut Vihreät pitivät puoluekokouksensa. Vihreiden puheenjohtajaksi valittiin jyväskyläläinen Touko Aalto, jonka itsekin opiskeluajoilta tunnen. Aallolla on ollut toisinaan aivan komppaamisen arvoisia näkemyksiä talouspolitiikasta. Vuoden 2016 kevättalvella olin puhumassa samassa tilaisuudessa Aallon kanssa ja tällöin hän ainakin halusi korostaa elvytyspolitiikan tärkeyttä nykyisessä tilanteessa. Tästä pisteet Aallolle. Kuitenkin esimerkiksi Aallon poliittinen tyyli on aiheuttanut minussa epäilyksiä ja vastustustakin. Aalto on korostanut dialogin tärkeyttä myös rasistien kanssa ja tiedetäänpä hänen kaveeranneen Teuvo Hakkaraisenkin kanssa.

Nyt, tultuaan valituksi Vihreiden puheenjohtajaksi, Aalto on valmis yhteistyöhön jopa Jussi Halla-ahon kanssa, mikäli tämän linja muuttuu. Tämä tietenkin on vain hurskas toive, sillä on ilmiselvää että Halla-ahon linja ei tule muuttumaan miksikään. Lisäksi tämä naiivi dialogipyrkimys on typerryttävän yleistä Vihreissä. Asiahan on tietenkin aivan toisin: universaalit ihmisoikeudet hyväksyvät henkilöt voivat erimielisiä siitä, miten nämä ihmisoikeudet toteutuisivat parhaiten, mutta eivät siitä kuuluvatko kaikille ihmisoikeudet. Ihmisoikeuksia on pidettävä aksiomaattisena lähtökohtana. Dialogi ei voi tällöin ulottua niihin jotka eivät universaaleja ihmisoikeuksia hyväksy. Rasistien ja universalistien ei ole mahdollista käydä dialogia.


On aivan realistista ajatella Vihreiden olevan tulevaisuudessa pääministeripuolue. Siksi toivonkin Vihreiltä johdonmukaisuutta universalismia ja kykyä torjua yhteistyö sekä halla-ahon johtamien Perussuomalaisten että Uuden vaihtoehdon henkilöiden kanssa. Kokoomuksen kanssa Vihreät tekevät joka tapauksessa yhteistyötä, mutta fasistien suhteen toivoisin selkärankaisuutta. Persut on marginalisoitava entisestään ja naiivi selkäydinliberalismi jäädytettävä.

Ei kommentteja: