torstai 22. kesäkuuta 2017

Ruttoa vai koleraa?

Julkaistu Tiedonantajassa 2017.

 Ensimmäinen reaktioni Ranskan presidentinvaalien tulokseen, Emmanuel Macronin voittoon, oli salainen helpotus. Marine Le Penistä ei tullutkaan Trumpin toisintoa. Fasisti ei saavuttanut Ranskan valtion huippua eikä siten antanut positiivista esimerkkiä muun Euroopan äärioikeistolaisille liikkeille. Fasismi onnistuttiin tässä tilanteessa torjumaan.

Kuitenkin Macronin voittoa on irvokasta pitää minään positiivisena kehityskulkuna Euroopalle. Macronin voitto oli korkeintaan lykkäys fasistien etenemiselle. Macronin voidaan nimittäin katsovan edustavan vanhan status quon, nimittäin budjettikuriruoskaa heiluttavan EU:n voittoa. Sitä voidaan pitää uusliberalismin voittona. Macronin ohjelmaan kuuluvien 60 miljardin euron säästöjen, yritysveron 8 %:n alentamisen sekä työläisten kurittamiseen tähtäävien palkkojen alennusten sekä työehtojen heikentämisen voidaan hyvällä syyllä katsoa EU:ta määrittävän uusliberaalin hegemonian johdonmukaiseksi jatkoksi.

Macron ei edusta vaihtoehtoa. Ei sitä edusta Le Penkään, mutta Macronin voittoa juhlivat eivät näytä useinkaan käsittävän että Macronin politiikalla (mikäli hän pitää siitä kiinni) luodaan jatkossa (munattoman ja hampaattoman vasemmiston vuoksi) vain uusia le penejä, uusia fasistisia vihan ilmaisuja. Uusliberalismilla ei voida torjua fasismia kuin hetkellisesti. Lyhyiden mutkien kautta se tulee vain vahvistamaan äärioikeiston jo nyt pelottavan jyrkkää nousua (Le Peninkään 34,2 %:n kannatus ei ole pieni).

Vanha vertaus ruton ja koleran välillä valitsemisesta näyttää pitävän parlamentaarisen politiikan (sen jota valheellisesti demokratiaksi kutsutaan) piirissä toistuvasti paikkansa. Pienemmän pahan valinnalle pohjautuva äänestäminen ei ole aito valinta. Kapitalistisen järjestelmän puitteissa voimme valita vain kapitalismia joko autoritäärisesti tai ”liberaalisti” tukevia ehdokkaita. Voimme valita vain kapitalismin.

Vasemmistolainen (tässä: kommunistinen) lähestyminen politiikkaan tulisikin olla lähtökohtaisesti valtionvastainen. Epädialektinen ei tarvitse olla: valtionkin kautta voidaan saavuttaa joitain edistysaskeleita (hyvin pieniä sellaisia kylläkin).

Mutta kaiken kaikkiaan meidän tulisi korostaa johdonmukaisemmin sitä käsitystä joka meitä varhaisemmilla (marxilaisillakin) kommunisteilla oli valtiosta. Valtio ei ole neutraalina työkaluna vaan luokkavallan ylläpidon ja lujittamisen välineenä josta tulee päästä eroon. Valtiollinen politiikka tarjoaa vaihtoehdoiksi vain ruttoa ja koleraa. Hämmästyttävää kyllä, joskus toinen niistä voi olla fiksumpi valinta. Niin myös Ranskan presidentinvaaleissa. Macron on selvästi Le Peniä parempi vaihtoehto – mutta vihollisemme siitäkin huolimatta. Macron on vain fasismin voiton lykkäys ellei aitoa antikapitalistista liikettä kyetä luomaan Euroopanlaajuisesti valtioista riippumatta. Valitettavasti todellisuus ei ole tämän vaatimuksen puolella. On turha juhlia liberaaleista torjuntavoitoista.

Ei kommentteja: