keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Utopia, pessimismi ja realismi

Yksi syy miksi olen ollut niin kiinnostunut utopioista on ollut kokemus mahdottomasta maailmasta. Olen syntynyt 80-luvun lopulla ja kasvanut lama-aikana. Kun vuonna 2012 valmistuin yhteiskuntatieteiden maisteriksi, oli jo uusi lama meneillään eikä töitä juurikaan löytynyt. Tämän vuoden alusta sain toki apurahan, mutta ehdin lähes viidessä vuodessa kokea niin syvää toivottomuutta että kaipuu johonkin täysin toiseen kävi syväksi - raskaaksikin. Nykyinen yhteiskunta tuhlaa ihmispotentiaalia kuten se tuhlaa luonnonvaroja luomalla työttömyyttä ja eriarvoisuutta.

Ekologinen kriisi on luonut oman miltei nihilistisen sävynsä omaan mielenmaisemaani. Jo lukioiässä näin painajaisia ekokatastrofista ja vieläkin se lietsoo voimattomuutta.

Tällaisten kokemusten valossa utooppinen motiivi on itsestään selvä. Toivottomuutta vastaan taisteluahan tämä koko utopioiden tutkimukseni lopulta on. En siis ole "idealisti" tai optimisti. Olen tietyssä syvässä mielessä pessimisti ollessani kiinnostunut utopioista. Utopioita ei pohdiskele se joka uskoo tähän maailmaan. Toisaalta utopisti uskoo myös että uudenlainen maailma voi syntyä vain tämän maailman potentiaalien pohjalta, ei tyhjästä. Transsendenssi on immanenssissa (Bloch). Utopisti on realisti.

Pertti Hemánus ja Ilkka Tervola ovat kirjassa Totuuksista utopioihin. Journalismin, muun todellisuuden ja yleisön suhteista (Otava, 1986) pohtineet paitsi journalismin filosofiaa niin myös utopioita. Heidän mukaansa journalismin tehtävä on paitsi välittää tietoa mahdollisimman totuudenmukaisesti, myös pyrkiä osoittamaan että asuttamamme maailma ei ole paras eikä ainoa mahdollinen. "Journalismi on periaatteessa erinomainen utopioiden konstruoimisen, niiden kehittelemisen ja niistä keskustelemisen foorumi" (Hemánus & Tervola, 274). Journalismin on kerrottava niistä ilmiöistä joiden ympärille erilaiset utopioita asettavat yhteiskunnalliset liikkeet kokoontuvat.

Hemánuksen ja Tervolan mukaan journalismin on pyrittävä välittämään objektiivista tietoa yhteiskunnallisista ongelmista jotta liikkeiden tavoitteet saisivat uskottavuutta. Heidän mukaansa journalismilla on jopa merkittävä asema näiden liikkeiden syntymisessä. "Miten ne [uudet yhteiskunnalliset liikkeet kuten rauhanliike ja ympäristöliike] olisivat mahdollisia, jos ihmisillä ei olisi ollut mitään rauhan, saastumattoman ympäristön ja koko ihmiskunnan kehityksen utopioita? Ja samalla: miten ne olisivat mahdollisia, jos objektiivisuuteen pyrkivä journalismi ei olisi kertonut ydinvarustelusta ja sodista, ympäristön saastumisesta ja kehitysmaiden hädästä?" (Hemánus & Tervola, 275).

Vaikka Hemánus ja Tervola mielestäni liioittelevat journalismin roolia yhteiskunnallisessa muutoksessa, mutta on joka tapauksessa totta että konkreettisten utopioiden konstruoiminen tarvitsee pohjakseen objektiivista tietoa vallitsevan yhteiskunnan rakenteista ja sille ominaisista tendensseistä. Aivan kuten tieteellinen sosialismi (Engels), myös konkreettinen utopia on kytkeytynyt tiedollisesti historialliseen tilanteeseen ja tarkastelee utopian saavuttamisen mahdollisuuksia historiallisten esteiden näkökulmasta. Utopia voi toteutua vain realismin pohjalta.

Ei kommentteja: