perjantai 24. maaliskuuta 2017

Toivo ja Halu

Ernst Blochin filosofiassa utopia on Toivon Periaatteen (Das Prinzip Hoffnung) eräs olomuoto. Sen mukaan ihmisen olemassolo on aina pyrkimystä kohti parempaa, pyrkimystä tyhjyydestä, ei-mikyydestä (das Nichts) kohti täyttymystä, kohti subjektin ja objektin yhteensulaumaa. Bloch lähtee nälästä, puutteesta. Ihmistä motivoi eteenpäin puute. Puute synnyttää toiveen täyttymyksestä. Tämä toive voi ilmetä yksilön tajunnassa valveunina, fantasioina.

Valveunet eivät, toisin kuin Freudilla ole ensisijaisesti yöunien toissijaisia muotoja vaan niillä on oma logiikkansa. Siinä missä yöunet nostavat esille yksilön omia sisäisiä, tukahdutettuja muistoja ja kokemuksia, siinä valveunet suuntautuvat subjektista ulospäin. Ne muuttavat maailmaa yksilön kokemuksessa paremmaksi, valveunissa nälkä muuttuu kylläisyydeksi, yksinäisyys seurallisuudeksi, tyhjyys täyteydeksi, kylmyys lämmöksi ja kuolema elämäksi. Ihmistoiminnan suunta on pois puutteesta. Ihmistoiminnan ydin on Blochilla(kin) negaation negaatiossa.

Blochin filosofiassa myös utopiat ovat puutteen ja negatiivisen ylittämiseen tähtääviä kuvia. Ne ovat Toivon ilmaisuja ja ilmiasuja. Utopioita tutkinut Ruth Levitas on kuitenkin kyseenalaistanut tämän näkemyksen utopioista. Hänen mukaansa utopiossa kysymys toivon sijaan halusta, paremman olemassolon halusta (desire for better way of being). Kysymys utopioiden mahdollisuudesta on se kysymys joka halun ja toivon erottaa toisistaan. Utopia tutkii ja ilmaisee hänen mukaansa sen mikä on haluttua. Joissain yhteyksissä se ilmaisee myös toivon siitä, että nämä halut voisivat toteutua todellisuudessa, eivätkä pelkästään fantasioissa, mutta utopioiden ydin on paremman olemassaolon halussa. Toivon käsite rajoittaa Levitasin mukaan utopian "mahdollisten maailmojen" käsitteeseen. "Mitä voin Toivoa?" (ts. mitä on järkevää toivoa?) rajoittaa utopian liian tiukasti mahdollisuuden käsitteeseen ja tekee siitä liian ahtaan.

Levitasin mukaan utopia ei kuitenkaan vastaa kysymykseen siitä mitä voimme toivoa. Utopia käsittelee hänen mukaansa pikemminkin kysymystä "mistä voimme uneksia?". Utopian käsite nimenomaan halukäsitteenä ilmaisee nimenomaan unelmia, haluja.

En ole vielä varma mitä tästä erottelusta tulisi ajatella, mutta halun ja toiveen välinen jännite on askarruttanut minua viime aikoina.

Pitäisikö minun ruveta lukemaan sittenkin inhoamaani Deleuze'tä? Ajatuskin puistattaa, mutta ehkä D:llä saattaisi olla tähän jotain hyödyllistä. Muistaakseni onkin.

Ei kommentteja: