maanantai 20. maaliskuuta 2017

Rahaa on

Julkaistu Elonkehässä.

Iskelmälaulaja Fredi kertoi vuonna 1969 levyttämässään laulussa kulkevansa kolmatta linjaa pitkin ja takaavansa rahaa löytyvän. Raha oli 60-luvulla tiukassa, mutta niin se on edelleenkin. Raha on ymmärretään usein luonteeltaan niukaksi ja jopa hyvinvointipalveluiden kannattavuutta mitataan sillä, miten hyvin niiden ylläpitoon riittää rahaa. Myös keskustelu niin sanotusta ”kestävyysvajeesta” nojaa ajatukseen rahan niukkuudesta. Tämä ajatus onkin kauppatieteiden tohtori Paavo Järvensivun kirjan Rajattomasti rahaa niukkuudessa (Into, 2016) kritiikin kohteena.

Järvensivun mukaan vallitseva talousajattelu ajattelee rahan ja konkreettisten luonnonresurssien välisen suhteen kokonaan nurinkurisesti. Sen oletuksiin nimittäin kuuluu hänen mukaansa ajatus luonnonvarojen loputtomuudesta ja rahan niukkuudesta vaikka tosiasiassa asiat ovat juuri päinvastoin. Raha ei edes periaatteessa voi loppua kesken.

Järvensivun mukaan raha luodaan aina valtion tai vastaavan instituution taholta velkasuhteena. ”Uutta rahaa luodaan, kun valtio ottaa lainaa julkista kulutusta varten tai kun yksityishenkilöt ja yritykset lainaavat rahaa liikepankista. Pankit eivät lainaa olemassa olevia talletuksia eteenpäin, vaan päinvastoin lainat synnyttävät talletuksia. Rahaa poistuu talouden kierrosta kun valtio verottaa yksityisiä toimijoita tai kun yksityishenkilöt maksavat lainansa takaisin” (s. 32). Rahaa siis syntyy ja tuhoutuu velkasuheiden sopimisen ja purkamisen myötä jatkuvasti. Edes verotus ei ole rahan ottamista pois yksityiseltä kansalaiselta vaan velkasuhteen tuhoamista. Rahan rajattomuus huomioimalla voidaan siirtää huomio siihen mikä todella on tärkeää: rajallisiin, niukkoihin resursseihin. Järvensivu arveleekin, että ehkä ”juuri rahakysymyksissä otsaansa ei kannata rypistellä” (s. 213). Rahalla ei ole merkitystä elossapysymisen kannalta, mutta luonnon materiaalisuudella on.


Kuten tämä esimerkki osoittaa, on Järvensivun ajattelu selkeää ja loogista, mutta yksi asia ainakin minua jäi vaivaamaan: kapitalismin käsitteen puuttuminen. Järvensivu puhuu kyllä markkinataloudesta ja rahataloudesta mutta kapitalismin sosiaaliseen valtaan liittyä luokkavalta jää häneltä avaamatta. Kapitalismi ei käsitteenä viittaa pelkkään talousjärjestelmään vaan kokonaiseen yhteiskuntamuotoon, jossa voittomotiivi on kaikkia sosiaalisia suhteita järjestävä tekijä. Tämä ei muutu pelkillä institutionaalisilla reformeilla vaan sosiaalisten suhteiden juuriin menevillä muutoksilla. 

Ei kommentteja: