maanantai 20. maaliskuuta 2017

Raha – Tavara – Raha'

Olen elänyt käytännössä koko aikuisikäni köyhyysrajan alapuolella. Kuulun siihen sukupolveen, joka aloitti koulunsa 1990-luvun laman synkimpinä hetkinä ja joka valmistui yliopistosta uuden, edelleen jatkuvan laman kynnyksellä. Niinpä rahalla ei ole ollut suurtakaan merkitystä elämässäni. Tai on sillä ollut merkitystä – mutta ainoastaan negatiivisesti: se on ollut kaiken toimintani esteenä.

Kaikki vaatii rahaa kapitalismissa. Kaikella on kapitalismissa rahallinen hintansa. Kun tarvitset peseytyä, maksat rahaa saadaksesi työpäivän jälkeisen hien ja pölyn itsestäsi irti. Et maksa siitä kenties paljon, mutta yhtä kaikki: hintansa silläkin on. Maksat myös siitä, että pysyt ylipäätään elossa ja saat suojaa. Kaikki tämä on kapitalismin ytimessä olevan tavaramuodon ilmentymää. Tavaramuodolla tarkoitetaan sitä, että esineestä, palvelusta tai ilmiöstä on tullut markkinoilla rahaa vastaan vaihdettava hyödyke. Myös jokainen työläinen on kapitalismissa tavara – tai tarkemmin sanoen, hänen työvoimansa on tavara, jota hän kauppaa rahaa vastaan. Tämän rahan hän jälleen vaihtaa tavaraan (ruokaan, asuntoon, vaatteisiin) joiden avulla hän uusintaa oman työvoimansa. Tämä prosessi voidaan ilmaista Karl Marxin tavoin kaavalla T – R – T (tavara – raha – tavara). Tältä kapitalismi näyttää työläisen näkökulmasta.

Tuotantovälineet omistavan porvariston näkökulmasta prosessi on kuitenkin nurinkurinen. Porvarille olennaista ei ole niinkään se tavara mitä rahalla saadaan, vaan se raha mitä tavaralla saadaan. Porvarille on yhdentekevää myykö hän markkinoilla kenties ruokaa, tupakkaa, vettä, televisioita, pornoa vai ydinaseita. Tavara on hänelle vain keino saada rahaa. Hän investoi tavaratuotantoon rahaa vain saadakseen lisää rahaa. Tämän prosessin Marx ilmaisi kaavalla R – T – R' (raha – tavara – lisäraha, voitto). Asioita, jotka eivät vielä ole saaneet tavaramuotoa, pyritään jatkuvasti alistamaan tavaramuodolle, jotta siitä voisi tehdä voiton tuotannon välineen. Mikään ei ole kapitalismissa itseisarvoista, vaan ainoastaan välineellistä suhteessa voiton tekemiseen.


Kaiken antikapitalismin onkin lähdettävä liikkeelle rahavälittyneisyyden kritiikistä. Rahataloudelliselle perustulollekin voidaan esittää radikaalimpi vaihtoehto: ilmainen ravinto, suoja ja vaatetus. Perustulon sijaan on vaadittava perusravintoa. Pohjoismainen hyvinvointivaltio (tai se mitä siitä on jäljellä) toki tarjoaa perusturvan, mutta sekin toimii lopulta rahatalouden ehdoilla. Monet radikaalit kommunistit, anarkistit ja syväekologit ovat tämän ymmärtäneet. He ovat hypänneet monellakin tavalla rahatalouden ulkopuolelle omavaraisissa yhteisöissä, dyykkaupiireissä ja talonvaltausliikkeissä. Olemassaolon ei pidä maksaa mitään. Tämän pitäisi olla kaiken sosiaalipolitiikan lähtökohta.

Ei kommentteja: