maanantai 20. maaliskuuta 2017

Platonista Rationaliaan

Tiedonantajan miniessee vuodelta 2016.

Yhdysvaltalainen tähtitieteilijä Neil deGrasse Tyson esitti 29. kesäkuuta Twitterissä ajatuksensa ihanneyhteiskunnasta, Rationaliasta, jossa kaikki päätöksenteko olisi alistettu tieteelliselle tutkimukselle sekä eritoten evidenssille. Tällainen ajatus saattaa aluksi kuulostaa järkevältä. Kukapa meistä ei haluaisi perustaa yhteiskuntaa varmalle tiedolle. Ainakaan mikään ei voisi mennä pieleen. Vai voisiko?

Tysonin ajatus on tutun kuuloinen. Läpi koko valistusajan tieteellä ja Järjellä oli suuri rooli perusteltaessa yhteiskunnan suuntaa ja politiikkaa. Ajateltiin, että kunhan löydämme varmat lainalaisuudet yhteiskunnallisiin kysymyksiin, voimme kehittää yhteiskuntaakin varmasti oikeaan suuntaan. Tämä on tietenkin sekä tieteen että politiikan kannalta ongelmallista ajattelua. Tiede ei ensinnäkään ole mikään pysyvien totuuksien löytäjä, vaan pikemminkin jatkuvan yrityksen ja erehdyksen prosessia, jonka ei edes periaatteessa voida saavuttavan mitään pysyvää. Ja etenkin yhteiskuntatieteiden kehitykseen on aina vaikuttanut valtavasti yhteiskunnalliset valtasuhteet ja siten politiikka. Politiikalla tarkoitan tässä ensisijaisesti konfliktien osoittamista ja käsittelyä. Konfliktit ovat politiikalle ominaisia. Tysonin Rationaliassa konflikteja ei ole, sillä politiikkahan siinä on alistettu ”evidenssille”. Rationalia onkin itseasiassa pyrkimys poistaa politiikka yhteiskunnasta kokonaan. Tämä on tyypillistä totalitaristisille yhteiskunnille.

Tysonin ajatus voidaan länsimaisen ajattelun historiassa paikantaa aivan Platoniin asti. Platonille Valtion tuli perustua filosofikuninkaiden asiantuntijavaltaan. ”Valtiossa on joko filosofien tultava kuninkaiksi”, Platon kirjoittaa, ”tai sitten niiden, joita me nyt sanomme kuninkaiksi ja hallitsijoiksi, on todenteolla ryhdyttävä harrastamaan filosofiaa, niin että poliittinen valta ja filosofia sulautuvat yhteen”. Sama periaate ilmenee Tysonilla vaikka hän asettaakin luonnontieteen filosofian tilalle. Hänen Rationaliassaan ei ole aatehistoriallisesti mitään uutta ja sitä voidaankin pitää vain yhtenä niin sanotun ”järjestysutopian” muotona. Järjestysutopioissa olennaista ei ole yksilöiden henkilökohtainen vapaus, vaan Järki, järjestys. Kuten Platon kirjoittaa: ”Järki on eräänlaista järjestystä, nautintojen ja halujen kurissa pitämistä”. Tärkeämpää kuin lihallinen onni, on Platonille järjenmukainen järjestys, kuri sekä hierarkinen komentoketju. Sama vaara piilee myös Tysonin utopiassa. Hänenkin utopiassaan Järki, Tiede, tulee kertomaan meille kuinka elää riippumatta omista haluistamme ja toiveistamme.


En kuitenkaan usko että Tysonin tarkoitus on rakentaa totalitarismia. Uskon hänen vain olevan naiivi yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Aivan kuten niin monet luonnontieteilijät ovat. 

Ei kommentteja: