maanantai 20. maaliskuuta 2017

Olemme kaikki syyllisiä pääoman edessä

Tiedonantajan miniessee vuodelta 2016.

Opiskelijat ovat yksi syrjityimmistä yhteiskunnan ryhmistä ja vaikka yhteiskunnan kerma näkeekin koulutuksen tärkeänä voimavarana, niin käytännössä koulutuksen materiaalisia perustoja murennetaan isolla moukarilla. Kolmen ässän karhukoplan on Sipilän johdolla tarkoitus leikata koulutuksesta vuoteen 2019 mennessä jopa 70 miljoonaa euroa. Pitkällä aikavälillä suunnitelmat ovat vieläkin barbaarisempia. Koulutuksen rahoitus on kuihtuva jopa 150 miljoonalla eurolla. Käytännössä tämä tarkoittaa tuntuvaa pudotusta opintorahaan, opiskelijan pääasialliseen toimeentulon lähteeseen. Tämä on suuri askel opiskelun eriarvoistumiseen ja itseni kaltaiselle duunariperheen kakaralle opiskelu yliopistossa voi jatkossa olla korkeintaan pelkkä haave.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) on tietenkin, ihan johdonmukaisena porvaripoliitikkona, ollut tästä lähinnä tyytyväinen. Nämä leikkauksethan mahdollistavat paitsi oikeistolaisen perustulon kokeilun opiskelijoiden piirissä, niin myös opiskelun velkapainotteisuuden lisäämisen. Itse olen ollut perustulon kannalla jo pitkään, mutta on tärkeää huomata että tällaisissa poliittisissa voimasuhteissa perustulo voi toimia lähinnä julkisen sektorin (tässä tapauksessa opintotuen) alasajamisen välineenä. Perustulo voi olla edistyksellinen vain niin kauan kuin se vapauttaa paitsi byrokraattien mielivallasta, niin myös palkkatyöstä ja tarpeesta velkaan.

Opiskelun velkapainotteisuus merkitseekin käytännössä sitä että komennusvalta opiskelijaan siirtyy valtiolta yhä enemmän yksityisille pankeille. Finanssikapitalismi kaappaa opiskelijoiden sielut velan mukanaan tuomaan syyllisyyteen ja nöyryyteen. Tämä on eräiden yhteiskuntafilosofien ja tutkijoiden mukaan jopa koko spekulaatioon perustuvan finanssitalouden ytimessä: velka on yksi uusista valtamekanismeista yhteiskunnassamme. Esimerkiksi Maurizio Lazzaraton mukaan finanssikapitalismin yksi keskeisimmistä valtasuhteista on juuri velkojan ja velallisen välinen suhde. Tämä vaikuttaa Lazzaraton mukaan yksilöiden mielenlaatuun hyvin voimakkaasti. Velka synnyttää sekä ”lupauksen” että ”syyllisyyden” moraalin: lupauksen maksaa otettu velka takaisin ja syyllisyys velan ottamisesta ylipäätään. Velka tekee meistä kaikista syyllisiä pääoman hirmuvallan edessä.

Itse näkisin velallisten ja velkojien herran ja orjan välisen dialektiikan mukaisesti. Vaikka velkojat näyttävät olevan niskanpäällä, on todellinen valta kuitenkin velallisilla. Heidän maksuhaluistaan ja kyvyistäänhän riippuu paljolti se, että velkojat voivat rikastua. Vaikka julkista ja yksityistä velkaa ei pitäisikään rinnastaa noin yleisesti ottaen, en malta olla ottamatta Islantia esimerkiksi velkojille haistattamisesta. Maa kieltäytyi maksamasta velkojaan ja antoi pankkien kaatua vuonna 2008.

Sittemmin Islanti on maksanut velkansa takaisin, mutta alkuperäisessä ratkaisussa on jotain todella ihailtavaa ja suoraselkäistä. Jos atomistisessa, individualistisessa kapitalismissa jokainen ihminen on saari, olkaamme kaikki oman elämämme islanteja.  

Ei kommentteja: