maanantai 20. maaliskuuta 2017

Markkinafundamentalismin kritiikkiä

Julkaistu Elonkehässä.

Christer Lindholm esittää kirjassaan Viis taloudesta! 5 myyttiä, jotka romuttavat hyvinvoinnin (Vastapaino, 2016) viisi myyttiä, joiden avulla hallitseva eliitti toteuttaa talouspolitiikkaansa. Nämä myytit ovat: markkinat hoitavat kaiken, julkinen sektori ongelma, verot ovat haitallisia, tarjonta luo oman kysyntänsä sekä globalisaatio on tullut jäädäkseen. Näistä myyteistä on listan neljäs myytti kenties kaikkein ajankohtaisin. Niin sanotun tarjontapuolen taloustieteen näkemyksen mukaan ”kaikki, jotka ovat halukkaita työskentelemään vallitsevalla palkkatasolla myös voivat työllistyä” (s. 96). Tähän älynväläykseen myös istuva hallituksemme perustaa työllisyyspolitiikkansa. Ajatuksena on, että töitä kyllä riittää kaikille, minkä vuoksi työttömyys on lähinnä yksilön oma vastuuton valinta.

Lindholmin listaamat myytit pohjaavat 1970-luvulta asti hegemonisessa asemassa olleeseen uusliberaaliin ideologiaan (nimenomaan ideologiaan, ei taloustieteeseen), jota Lindholm kutsuu kirjassaan ”markkinafundamentalismiksi”. Markkinafundamentalismille on tyypillistä ”järkkymätön usko markkinoiden kykyyn ratkaista kaikki kuviteltavissa olevat ongelmat parhaalla mahdollisella tavalla” (s. 10). Markkinafundamentalistisessa ideologiassa tavoitteena on Lindholmin mukaan täydellisten markkinoiden utopia. Hänen mukaansa markkinataloudessa ”on sisäänrakennettu eturistiita, josta markkinafundamentalistit puhuvat hyvin hiljaa, sikäli kuin puhuvat siitä ollenkaan. Siinä missä maksimaalinen kilpailu palvelee kuluttajien etua takaamalla paremman hinta-laatu -suhteen, yritykset pystyvät puolestaan kasvattamaan voittojaan päinvastaisella tavalla, rajoittamalla kilpailua. Varsinainen päävoitto on monopoliasema jonkin palvelun tai tuotteen tuottamisessa” (s. 33). Eli toisin sanoen: markkinafundamentalistien ylistämä kilpailun ja valinnan vapaus ovat todellisessa markkinataloudessa silkkaa potaskaa.


Lindholm on kuitenkin on kuitenkin optimisti markkinafundamentalismin vastustuksessaan: hänen mukaansa ”sen, minkä ihminen on luonut, hän pystyy myös muuttamaan” (s. 115). Sama pätee myös markkinatalouteen. Tämä onkin onkin tärkeä, mutta kokonaan unohtunut aspekti talouskeskustelussa. Niin sanotut jälkikeynesiläiset (joita on viime aikoina tutkittu myös radikaalissa yhteiskunnallisessa keskustelussa) jäävät teorioissaan kapitalismin vangeiksi. Lindholmille vaihtoehdon tarjoavat paikallisvaluutat, jotka olisivat riippumattomia niin ylikansallisista kuin kansallisistakin pankeista. Tämä on mielestäni kokeilemisen arvoinen ajatus.  

Ei kommentteja: