maanantai 20. maaliskuuta 2017

Luokan paluu

Tiedonantajan miniessee vuodelta 2017.

Kommunistit ovat koko olemassaolonsa ajan puhuneet luokkatietoisuudesta ja luokkakantaisuudesta, siitä kuinka yhteiskunnallisia kamppailuja tulisi kaikissa tilanteissa tarkastella työväenluokan asemasta käsin. Luokka on paitsi kapitalismille rakenteellinen tekijä (kapitalismihan on luokkayhteiskunta riippumatta siitä kuinka tasaista tulonjako on), niin se on myös yhteiskunnallinen ja poliittinen toimija. Poliittiseksi toimijaksi tuleminen ei tietenkään tapahdu itsekseen. Se tarvitsee luokkatietoisuuden. Luokkatietoisuuden kehittyminen onkin ollut marxilaisessa teoriassa ollut pulmallinen kysymys. Lenin ratkaisi ongelman poliittiseen avantgardeen tukeutuvalla teoriallaan, mutta myös muita yrityksiä on ollut. Eriarvoisuuden jatkuvasti kasvaessa, myös luokkateoriat ja luokan käsitteeseen nojautuva ajattelu nostaa päätään.

Sosiologi ja kansanedustaja Anna Kontulan vast'ikään ilmestynyt pamfletti Luokkalaki kartoittaa suomalaista työväenluokkaa enimmäkseen yllä mainitusta rakenteellisesta näkökulmasta käsin, mutta lähestyy hiukan myös luokkaa toimijana nostaessaan esiin työväestön ja työttömien kohtaaman syrjinnän viranomaiskäytänteissä ja kulttuurissa. Syrjintä voi tuntua luokkateoriaan liitettynä hieman omituiselta ratkaisulta. Eihän luokka ole ensisijaisesti identiteettikategoria kuten rotu, seksuaalisuus tai sukupuoli joihin syrjinnän käsite yleensä on sidottu.

Kontulan käsittelyssä syrjinnän kokemuksiin kiinnittyminen nostaa kuitenkin hyvin konkreettisella ja arkipäiväisellä tasolla luokkavallan rautaisen otteen. Keskiluokkaa ja porvaristoa käsitellään viranomaisten taholta huomattavasti pehmeämmin ja luottavaisemmin kuin työväenluokkaa. Työväenluokkaa ja työttömiä kohdellaan viranomaisten taholta aina potentiaalisina rikollisina. Sama näkyy myös esimerkiksi verotusta koskevassa keskustelussa. Viiden euron pizzat ovat viranomaisille harmaan talouden torjunnan kannalta merkittävä ongelma, mutta kansainvälinen veronkierto ei heitä juurikaan hetkauta.

Tällaiset ilmiöt nostavat esille erilaisia syrjinnän kokemuksia, juurikaan puolestaan ilmaisevat arkipäiväisen tietoisuuden tasolla koko kapitalistista yhteiskuntaa ylläpitävää luokkavaltaa. Työläiset ja köyhät laajemmin kokevat perustellusti tulevansa kohdelluksi eri kriteerein kuin varakkaat ja keskiluokka. Tämä subjektiivinen kokemus heijastelee yhteiskuntamme objektiivisia rakenteellisia tekijöitä. Syrjinnän käsitteeseen jumiutuminen ei kuitenkaan vie luokkakysymystä poliittisesti eteenpäin. Syrjivien käytänteiden korjaaminen ei poista kapitalistisia luokkasuhteita.

Jotta tällainen luokka-analyysi olisi kuitenkin poliittisesti voimallista on tämän syrjinnän kokemuksen muututtava ymmärrykseksi työläisten omasta asemasta sekä tarpeesta muuttaa yhteiskuntaa. Luokan on muututtava sosiologisesta kategoriasta poliittiseksi toimijaksi. Luokan itsessään on muututtava luokaksi itselleen. Luokka on palannut jälleen yhteiskunnalliseen keskusteluun, mutta keskustelua luokkatietoisuudesta ja siitä, kuinka tuo tietoisuus voisi kehittyä, saamme luultavasti odottaa vielä kauan.  

Ei kommentteja: