maanantai 20. maaliskuuta 2017

Kriisi ja utopia

Tiedonantajan miniessee vuodelta 2016.

Vuodesta 2008 yhä syvennyt talouslama on merkinnyt yhä kasvavaa huolta tulevaisuudesta tavallisten ihmisten arjessa. Työttömyys, jatkuva epävarmuus ja toivottomuus ahdistavat ja saavat ihmiset tarttumaan epätoivoisiin ratkaisuihin. Rasistinen vihapuhe sekä pahimmillaan vähemmistöihin kohdistuva väkivalta saavat tässä kriisissä kenties kaikki rumimmat muotonsa. Poliittikkojen ratkaisut näihin ongelmiin näyttäytyvät vieläkin epätoivoisemmilta: työttömyysongelma jätetään ratkaisematta ja kurinpitotoimet ulotetaan työttömiin, poliisivoimat kutsutaan pitämään tyytymättömyys kurissa vaikka itse tyytymättömyyteen ei edes koeteta vastata. Poliitikkojen tähtäimessä on edelleen pääoman, ei ihmisen tai luonnon pelastaminen.

Monet marxilaiset ovat koko traditionsa ajan puhuneet kapitalismin kriiseistä ja nähneet ne usein myös uudenlaisen yhteiskunnan synnyn kannalta suorastaan välttämättöminä kiputiloina. Kriiseissä todellakin voidaan nähdä mahdollisuus uudenlaisen moraalisen universumin syntymiseen. Paitsi marxilaisille, niin myös monille muille läntisen ajattelutradition edustajalle kriisit ovat merkinneet historiallisesti käänteentekevää tapahtumaa, jonka kautta uuteen maailmaan voidaan ponnistaa. Hegelillekin aikakausien vaihtuminen toiseksi näyttäytyi Feeniks-linnun kaltaisena palamisen ja tuhkasta uljaampana nousemisen dialektikkana. Tarvitaan tuhoa, jotta uutta voi syntyä. Tai näin kriiseistä halutaan kertoa. Tällainen on kriisien narratiivi.

Kriisit ovatkin eräässä mielessä sukua niin sanotulle ”apokalyptiselle ajattelulle”. Apokalypsi ei merkitse samaa kuin maailmanloppu vaan sanan alkuperäiseen merkitykseen sisältyy aina paitsi vanhan maailman tuho, niin myös uuden, paremman maailman synty. Apokalypsi on koko yhteiskunnan kannalta käänteentekevä tapahtuma, joka mahdollistaa muutoksen parempaan kun pohjalla ollaan jo käyty. Kriisin jälkeen tulee mahdolliseksi esittää vaihtoehto, utopia, kriisiytyneelle yhteiskunnalle.


Utopiaa ei tule tässä ymmärtää minään valmiina kuvauksena ihanneyhteiskunnasta. Utopiaa ei tarvitse ymmärtää uuden yhteiskunnan pohjapiirroksena, reseptinä tulevaisuuden keittiötä varten, vaan eräänlaisena uuden maailman etsinnän metodina. Se voidaan ymmärtää kykynä nähdä todellisuudessa muutoksen mahdollisuuksia. Kriisiytyneessä maailmassa utooppisella mielentilalla on ratkaiseva merkitys: se pyrkii etsimään käännettä, ratkaisua ongelmillemme. Ongelmien luonteesta on kuitenkin hyvä käydä keskustelua. Pitkällä tähtäimellä ongelmamme ei ole vain kysynnän puute tai kilpailukyvyn ongelmat vaan ihmistä ja luontoa helvetinkoneen lailla tuhoava kapitalismi. Le Capitalise est la Crise. Kapitalismi on itsessään se kriisi joka vaatii ratkaisua. 

Ei kommentteja: