sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Utopian tila ja aika

Olin alkuvuodesta 2014, ensimmäisen kirjan julkaistuani, puhumassa Porin taidemuseolla utopioiden synnystä ja niiden kehittymisestä erityisesti modernina aikakautena. Esitin tuolloin ja esitän edelleen, että vaikka utopian käsitteen ytimessä on usein ollut topos, eli tila ja paikka, eivät utopiat ole aina olleet tiettyyn tilaan sidottuja. Vaikka Thomas Moren Utopian tapahtumat sijoittuvat kaukaiselle saarelle, siis toisenlaiseen tilaan ja vaikka esimerkiksi Tommaso Campanellan Aurinkokaupunki perustuu pitkälti tilan organisoimisen periaatteelle, ei utopian ytimessä ole ollut enää pitkään kysymys yksiselitteisesti tilasta.

Thomas Morelle sekä häntä historiallisesti välittömästi seuranneille utopisteille utopiat olivat aina tiettyjä, enemmän tai vähemmän tarkasta rajattuja tiloja. Moren ja hänen kaltaisten ajattelijoiden utopismia voidaan kutsua spatiaaliseksi, so. tilaan keskittyväksi. Olennaista tällaisten ajattelijoiden utopioille on se, että kun tietty tila on järjestetty ideaalin mukaiseksi, ei tuo tila sen jälkeen enää olennaisesti muutu vaan kaikki toistuu hamaan tulevaisuuteen asti samankaltaisena. Spatiaaliset utopiat ovat siinä mielessä sukua niille utopioille joita kutsun absoluuttisiksi, että myös absoluuttiset utopiat ovat muuttumattomia sen jälkeen kun ne on kerran toteutettu.

Thomas Moren utopian luonne kiinnittyy hänen aikakaudelleen ominaiseen aikakäsitykseen. Vielä 1500-luvulla, jolloin More utopiansa kirjoitti, elettiin Euroopassa vielä laajalti maatalousvaltaisessa feodaaliyhteiskunnassa. Maatalous kun on hyvin riippuvaista vuodenkierrosta, mukautuu myös ihmisten aikakäsitys tuon mukaiseksi. Ajan sosiologiassa on puhuttu vuodenkiertoon mukautuneesta, "luonnollisesta", syklisestä aikakäsityksestä. Sosiaalinen elämä strukturoituu luonnonrytmien mukaiseksi. Tällainen aikakäsitys vallitsi Euroopassa ainakin teollistumisen alkuaikoihin asti (joillakin alueilla, kuten Suomessa, paljon pidempään). Myös Moren ajattelussa tämä näkyy. Hänen utopiansa on keskeisesti muuttumaton, siinä ei ole progressiota. Vasta teollistumisen lähdettyä käyntiin ja kapitalismin murskatessa feodaaliyhteiskunnan alkoi myös moderni aikakäsitys kehittyä. (Seuraavissa kappaleissa esiintyvät aikakäsityksiin liittyvät huomiot olen poiminut Jorma Pohjasen tutkimuksesta Kello on 8.00. Mutta mitä on aika? Pyrkimyksiä ajan sosiologiseen käsittämiseen. (Oulun yliopiston sosiologian laitoksen tutkimuksia N:o 19. 1992)

Kaupungistumisella oli suuri syy aikakäsityksen muutokseen. Kaupungistuminen vie ihmisen kauemmaksi luonnon rytmeistä jolloin ajanmittaamiselle tarvitaan uusi keino - kello. Kello abstrahoi ajan niin että kaupungissa elävien ihmisten moninainen, eri rytmeissä kulkeva elämä saataisiin synkronoitua. Ajan mittaaminen siirtyy luonnonrytmeistä homogeenisiin, abstrakteihin yksiköihin - sekunteihin, minuutteihin, tunteihin, päiviin, viikkoihin ja kuukausiin. Aika alettiin myös pitää yksikkönä, jota voitiin säästää tai tuhlata. Mielestäni voitaisiin tässä yhteydessä puhua jopa ajan esineellistymisestä. Tämän esineellistymisen huipentumana voidaan pitää Benjamin Franklinin tokaisua: "Aika on rahaa". Tämä ajan esineellistyminen näkyy myös uudella ajalla hurjasti kehittyvissä luonnontieteissä joissa ajan kvantifioimisella on tärkeä merkitys.

Aika siis esineellistyy modernissa yhteiskunnassa. Tämä ajan kvantifioituminen vaikuttaa myös pidemmällä tähtäimellä myös modernin edistysajattelun syntyyn. Historia voitiin modernina aikana nähdä edistyvänä, alhaalta ylöspäin etenevänä liikkeenä sekä eri kehitysvaiheiden sarjana. Edistys nähtiin lakkaamattomana sekä lainalaisena liikkeenä ilman loppua. Historiaa voitiin nyt mitata kuten luonnonilmiöitä ja sille voitiin löytää myös lainalaisuuksia. Tähän aikakäsityksen muutoksen prosessiin liittyy seuraavat kuusi piirrettä

1) Aikahorisontti laajenee oleellisesti sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen
2) Tulevaisuus käsitetään avoimena
3) Historian kulun nähdään tapahtuvan pienten ja jatkuvien askelien muodossa
4) Historian liikkeen ymmärretään osoittavan ylöspäin etenevää trendiä
5) Edellisiin piirteisiin liittyen ajan katsotaan kulkevan tasaisesti, jatkuvasti ja lineaarisesti.
6) Yksikään päivä ei ole palautettavissa. Kelloista ja kalentereista muodostuu tärkeitä välineitä ajan tarkkaan jäsentämiseen (josta siitäkin tulee erityisen tärkeää)

Tämä aikakäsityksen muutos näkyy myös utopioissa. Modernisaation, teollistumisen ja kapitalismin jyllätessä utopiat saavat muun yhteiskunnallisen ajattelun lailla temporaalisen luonteen. Syntyy uusi utopiatyyppi, temporaaliset utopiat spatiaalisten utopioiden rinnalle. Utopiat sijoitetaan nyt tulevaisuuteen, eikä esimerkiksi kaukaiselle saarelle. Utopiat kiinnittyvät toisaalta modernisaation luomaan edistysuskoon (inhimillisen kehityksen kulku on kohti utopiaa, parasta mahdollista maailmaa), mutta toisaalta myös apokalyptiseen ajatteluun. Moderni yhteiskunta merkitsee paitsi valtavaa muutosta, niin se merkitsee myös kriisiä sekä kokemuksessamme että yhteiskunnassamme.

Apokalyptisellä ajattelulla en viittaa tässä maailmanloppuun vaan siihen mitä apokalypsillä alkujaan on tarkoitettu: vanhan maailman tuhkasta syntyvää uutta maailmaa. Harmageddonin jälkeinen ylösnousemus. Maallisin termein tämä voidaan ymmärtää siten, että yhteiskunnalliset muutokset tapahtuvat aina kriisien kautta. Yhteiskuntien kehitys ei ole vain suoraviivaista kehitystä kohti parempaa maailmaa vaan aika ajoin yhteiskunnat joutuvat tienhaaroihin, joista ponnistaakseen on luotava näkemyksiä paremmasta yhteiskunnasta. Tämä apokalpytiikka - tai eskatologia - näkyy erityisen hyvin esimerkiksi marxilaisessa ajattelussa: kapitalismin kriisit mahdollistavat sosialistisen utopian synnyn. Vanhan maailman (kapitalismin) tuhkista syntyy uusi maailma (sosialismi).

Temporaalisten ja spatiaalisten utopioiden välinen erottelu on yksi olennaisimmista utopioihin liittyvistä jaotteluista. Ajan ja tilan suhde on ylipäätään merkittävä ja ainakin henkilökohtaisesti pulmallinen kysymys utopioita koskevassa filosofisessa tutkimuksessa. Tulen palaamaan tähän teemaan varmasti jatkossa enemmän tässäkin blogissa, mutta tällä erää jätän nämä pohdinnat tähän.

Lisää mietteitäni näistä teemoista voi tulla kuuntelemaan vaikka Jyväskylässä Ravintola Popparissa tiistaina 11.4. järjestettävään Ravintelivalistusiltamaan.

Ei kommentteja: