perjantai 24. helmikuuta 2017

Ruth Levitas ja neljä näkökulmaa utopioihin

Ernst Blochin filosofian keskeinen osa, niin sanottu Toivon periaate (Das Prinzip Hoffnung, myös hänen pääteoksensa nimi) korostaa ajatusta, jonka mukaan utooppisia elementtejä on löydettävissä miltei kaikesta inhimillisestä kulttuurista. Ja juuri tämän vuoksi kulttuurilla (erityisesti musiikilla) on tärkeä rooli koko hänen ajattelussaan. Bloch uskoi, että erityisesti taide ja uskonto viestivät useissa muodoissaan kaipuuta parempaan maailmaan. Ne ovat esimerkkejä utooppisesta tietoisuudesta, tavasta nähdä todellisuus perinpohjaisesti avoimena ja lukkoonlyömättömänä prosessina (en mene tässä sen syvemmin Blochin metafysiikkaan, kirjoitan siitä toiste). Blochille utooppisia elementtejä eivät sisällä pelkästään utopiakirjallisuuden traditiossa syntyneet tekstit vaan paremminkin kaikki sellainen, mikä lupaa parempaa maailmaa. 

Tällainen ajatus muistuttaa minua utopiatutkimuksen nykyklassikon Ruth Levitaksen utopioita koskevasta analyysista. Levitaksen mukaan utopioita koskevaan keskusteluun liittyy useita ongelma, joiden alkuperä on pitkälti siinä, ettei käsitteelle ole löydettävissä yhtä tarkkarajaista määritelmää. Jostakin on kuitenkin aloitettava ja niinpä Levitas aloittaa tarkastelunsa käsitteen arkikielisestä merkityksestä: "hyvä paikka, joka ei ole olemassa". Tämä määritelmä vastaa utopia termin merkitystä myös Thomas Moren alkuperäisessä Utopia -teoksessa, missä termi "utopia" on sanana tarkoitettu ensisijaisesti vitsiksi, vaikka myös aito pyrkimys esittää parempi yhteiskunta on teoksessa läsnä. Frank ja Fritzie Manuel ovat esittäneet, että More ja hänen ystävänsä Erasmus Rotterdamilainen viittasivat aluksi Moren teoksessa esiteltävään Utopian saareen nimellä "Nusquama", joka merkitsee latinan kielessä ilmaisua "ei-missään". More kuitenkin hylkäsi tämän termin ja kehitteli "utopian" yhdistäen kreikan kielen yleistä negaatiota ilmaisevan ou -etuliitteen (translitteroiden sen latinan kielen u -kirjaimeksi) kreikan kielen tilaa tai aluetta tarkoittavan topos -sanan kanssa. "Ou-topos" on näin ollen siis "tila tai paikka, jota ei ole olemassa". More kuitenkin kuvaa teoksessaan Utopian saarta syvästi onnelliseksi paikaksi, jolloin termiin assosoituu termi "eu-topos". Etuliite eu viittaa tässä monien positiivisten attribuuttien spektriin aina hyvästä ideaaliseen ja menestyvästä täydelliseen.

Kun termi "utopia" ymmäretään siis arkikielisesti, ymmäretään se "onnellisena mutta olemattomana tilana". Tällöin tullaan kuitenkin samalla käyttäneeksi termiä synonyymina mahdottoman, epärealistisen ja epäkäytännöllisen kanssa. Tällainen tapa puhua utopioista on tietenkin lähtökohtaisesti antiutooopinen. Moren alkuperäinen merkitys vasta lähtökohta utopian käsitteen analyysille. Käsitettä ilmaisevan sanan etymologia ei ole päätepiste vaan lähtökohta tarkastelulle. Utopian käsitteellä on pitkä historia ja sitä voidaan lähestyä monesta näkökulmasta. 

Ruth Levitaksen mukaan näitä näkökulmia on neljä. Ensimmäinen niistä tarkastelee utopioita muodon kautta. Tämä tarkoittaa utopioiden tarkastelua kirjallisena genrenä, Platonilta ja Thomas Morelta omaksuttua tekstilajia. Tästä näkökulmasta katsoen useat muut  tekstilajit eivät näyttäydy utooppisina. Toinen näkökulma utopioihn koskee niiden sisältöjä. Tämä on tuttu myös minulle. Kun kerron tutkivani utopioita, minulta kysytään välittömästi, "Mikä olisi sinun utopiaisi?". Minulta siis vaaditaan normatiivista, sisällöllistä kuvausta toivomastani yhteiskunnasta. Toki voin sellaisenkin kuvauksen ainakin suurpiirteisesti antaa, mutta se ei tutkimuksellisesti ole niin kiinnostavaa. Ruth Levitasin mukaan tällaiset sisällölliset kuvaukset utopioista tulevat aina vaihtelemaan sekä henkilökohtaisen maun (ja moraalin) ja sosiaalisen aseman sekä siihen liittyvien intressien mukaisesti. Eri asiat ovat tärkeitä eri asemissa oleville sosiaalisille ryhmille. Myös historialliset olosuhteet vaikuttavat käsitykseen hyvästä ja toivottavasta yhteiskunnasta. Useimmille ihmisille tällaiset kuvaukset ovat Levitasin mukaan utopioiden kiinnostavinta antia: kiistellään ja väitellään siitä millainen olisi hyvä yhteiskunta. Sisällöllis-normatiivinen näkökulma kutsuu pohtimaan, millaiseksi yhteiskunta tulisi järjestää, jotta se olisi hyvä. Utopioiden normatiivinen sisältö ei kuitenkaan määrittele utopian käsitteen kaikkia puolia.

Kolmas lähestymistapa utopioihin keskittyy niiden funktioihin. Funktiolla Levitas viittaa siihen että utopioilla aina jonkinlainen tehtävä. Yhtenä esimerkkinä voidaan ajatella että utopioilla on muutoksen fasilisoimisen funktio. Utopiat kannustavat yhteiskunnallista radikaalia muutosta. Toinen funktio utopioilla voisi olla kritiikki. Esittäessään kuvauksen ihanneyhteiskunnasta, tulee utopisti samalla kritisoineeksi omaa, vaillinaista yhteiskuntaansa. Utopian sisällöllä ei tässä ole merkitystä, ainoastaan sillä että se esittää implisiittisen kritiikin vallitsevaa yhteiskuntaa kohtaan.

Neljäs ja kaikkein kiinnostavin näkökulma utopioihin liittyy siihen kuinka ne toimivat paremman olemassaolon halun ilmaisuina (desire for better being). Utopiat ilmaisevat aina sen, ettei nykyinen maailmamme ole pysyvä ja riittävä vaan aina on olemassa mahdollisuus parempaan. Utopioiden avulla kurkotamme ylitse annetun situaatiomme. Levitaksen mukaan utopiat tulisikin ymmärtää pyrkimyksenä ylittää yhteiskunnallinen tilamme sekä siihen sisältyvän halun ilmaisuna. Ei ole olemassa historian loppua, eikä mikään yhteiskunta ole viimeinen. Mahdollisuus muutokseen on aina olemassa. Tämä iimeinen Levitasin käsittelemistä näkökulmista utopioihin muistuttaa Blochin Toivon periaatetta. Utopiat ilmaisevat toivoa paremmasta. 


Ei kommentteja: