lauantai 8. lokakuuta 2016

"Monista tärkeistä eroista huolimatta tässä ovat kulttuurintutkimuksen yhden merkittävän suuntauksen ääriviivat – joidenkin mukaan jopa sen hallitseva paradigma. Se vastustaa tiukasti ajatusta, että 'kulttuuri' olisi pelkästään eräänlaista kuorrutusta, joka heijastelee jotain syvempää todellisuutta. Suuntauksen mukaan kulttuuri on punoutunut eri tavoin yhteen kaikkien yhteiskunnallisten käytäntöjen kanssa. Käytännöt vuorostaan ymmärretään inhimillisen toiminnan yleisenä muotona: aistimellisena inhimillisenä praksiksena, toimintana jonka kautta ihmiset tekevät historiaa. Se vastustaa perusta/päällysrakenne -erottelulle perustuvaa tapaa jäsentää ideaalisten ja materiaalisten voimien välistä suhdetta. Erityisesti se vastustaa sellaisia tähän liittyviä näkemyksiä, joissa 'perusta' määritellään yksinkertaiseksi 'taloudelliseksi' determinaatioksi. Se asettaa etusijalle laajemman muotoilun – yhteiskunnallisen olemisen ja yhteiskunnallisen tietoisuuden dialektiikan, jonka kumpaakaan jäsentä ei voi erottaa itsenäiseksi navakseen. Se määrittelee 'kulttuurin' sekä merkityksiksi ja arvoiksi, jotka syntyvät erillisten yhteiskunnallisten ryhmien ja luokkien keskuudessa niiden annettujen historiallisten ehtojen ja suhteiden perustalta, joiden kautta ne 'käsittelevät' olemassaolonsa ehtoja ja reagoivat niihin, että elettyinä traditioina ja käytäntöinä, joiden kautta nämä 'ymmärtämistavat' ilmaistaan ja joissa ne ruumiillistuvat.” (Stuart Hall, ”Kulttuurin ja politiikan murroksia”, s. 72-73.)

Ei kommentteja: