Tekstini "Kriisiytyvä tiede ja vaihtoehtoiset instituutiot" (2011) on nyt luettavissa Jyväskylän Yliopiston Vihreän Vasemmiston "Kamppaileva opiskelija" -lehden sivulta 6 alkaen.
Allekirjoittanut on näissä ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa ehdolla numerolla 102.
Kiljua ja kommunismia!
"Can you please start a revolution?"
8 kommenttia:
Yhteiskunnallisilla olosuhteilla ei välttämättä ole mitään asiallista yhteyttä tieteellisten teorioiden totuudenmukaisuuteen tai objektiiviseen pätevyyteen. Yhdysvalloissa tutkijat elivät kylmän sodan aikaan aivan erilaisissa poliittisissa, ideologisissa ja taloudellisissa olosuhteissa kuin Neuvostoliitossa, mutta silti molempien yhteiskuntien tutkijat
luultavasti käyttivät Newtonin toisen lain johdannaista samalla tavalla, jotta saivat raketit irtoamaan maan painovoiman vaikutuksesta. Fysikaalinen
vetovoima kappaleiden välillä ei rakennu yhteiskunnallisten suhteiden myötä. Einstein johti erityisestä suhteellisuusteoriasta kuuluisan kaavansa e=mc^2, mutta hänellä ei ollut tuossa vaiheessa mitään hajua siitä, että energian ja massan tunnettua yhtäsuuruutta kehittämällä voidaan tehdä atomipommi, siis tehdä tietty teknologinen ja poliittisesti relevantti sovellus.
Väitteesi "tiedeyhteisö on aina tieteen ulkopuolisten voimien
vaikutuksessa" lienee aika liioiteltu. Käsittääkseni on pitkälti kontingentti seikka, miten yhteiskunnalliset suhteet vaikuttavat teoriaan.
Tieteen historiasta (jota toisaalta tunnen vain pintapuolisesti) voidaan esittää tapauksia, joissa uuden teorian
esittäminen oli ajan vallitsevan hengen vastaista. Darwinin
luonnonvalintateoria ei naturalisminsa puolesta sopinut yhteen antroposentrisen kristillisyyden kanssa, eikä seksuaalivalinta ajan
viktoriaanisen pidättyväisyyden kanssa. Toisaalta Galilein kappaleen parabolisen heittoradan teoriaa sovellettiin aikansa sotateknologiassa laskemalla tykinkuulan lentorata - mutta entäs sitten? Voimme tänäkin
päivänä testata ja vahventaa hänen teoriaansa kontrolloiduissa laboratorio-olosuhteissa.
En tiedä, onko minkään edellä mainituista teorioista, F=ma, luonnonvalinta, seksuaalivalinta, e=mc^2 taikka parabolisen lentoradan teoria, todenmukaisuus (tai todennäköisyys) riippuvainen yhteiskunnallisista seikoista -
tai tutkijoiden sukupuolesta, ihonväristä, seksuaalisesta suuntautumisesta, tai muista intensionaalisista kriteereistä.
En ole myöskään yhtään varma siitä, että "tiede on kriisissä" ulkoapäin tulevien paineiden vuoksi. Esimerkiksi JYU:ssa YFI-laitoksella 43 prosenttia rahoituksesta tulee ulkoapäin eli säätiöiltä kuten Koneelta ja
Suomen kulttuurirahastolta, jotka tukevat marginaalisia ja ei-kaupallisia aineita. 25 prosenttia tulee Suomen Akatemialta, joka rahoittaa
perustutkimusluontoista post doc -tutkimusta.
"Yhteiskunnallisilla olosuhteilla ei välttämättä ole mitään asiallista yhteyttä tieteellisten teorioiden totuudenmukaisuuteen tai objektiiviseen pätevyyteen." - Luulisi sinun tietävän että olen tästä aivan samaa mieltä kanssasi. Olen toitottanut tätä koko ajan. Teoriaan sillä ei välttämättä olekaan vaikutusta. Suosittelen sinua lukemaan tämän uudestaan ajatuksen kanssa: http://www.revalvaatio.org/wp/politiikka-ja-paamaarat-yhteiskuntatieteissa/
Tulen kehittelemään näitä argumentteja jatkossa tarkemmin, mutta jos luet tekstin huolella, huomaat että olen kanssasi aivan samaa mieltä.
Tarkastelen yliopistoa sosiologiselta tasolta: yliopistoinstituutio on jatkuvassa kaupallistumistendenssissä, tätä tuskin voidaan kieltää. Yliopisto on poliittisen kamppailun areena siinä missä mikä muukin yhteiskunnallinen instituutio. Tehokkaan vasemmistopolitiikan edistämisessä nimenomaan faktoille on tehtävä kunniaa. Ajattelussani ei ole kyse minkäänlaisesta vulgaarista konstruktivismista vaikka sitä sellaiseksi koetat koko ajan vääntää.
Jyvivan teksti oli tyyliltään myös hieman pamflettimainen. Olihan kyseessä nimenomaan vaalilehti. Se kannattaa huomioida tämän tekstin luennassa. Mukana on paljon henkilökohtaista turhautumista esimerkiksi filosofian opiskelun ja tutkimuksen tyhjänpäiväisyyteen yliopistolla. Mieluummin muodostaisin filosofista teoriaa täysin yliopistosta vapaana. Se harmi kyllä ei ole toistaiseksi mahdollista. Siihen tarvittaisiin perustulo.
Täsmennän: ajatteluani näissä teemoissa voisi kutsua jonkinlaiseksi faktojen sosiologiaksi, koska kirjoitukseni tältä alueelta koskevat sitä, millainen yhteiskunnallinen ja poliittinen merkitys faktoilla on.
"Einstein johti erityisestä suhteellisuusteoriasta kuuluisan kaavansa e=mc^2, mutta hänellä ei ollut tuossa vaiheessa mitään hajua siitä, että energian ja massan tunnettua yhtäsuuruutta kehittämällä voidaan tehdä atomipommi, siis tehdä tietty teknologinen ja poliittisesti relevantti sovellus." - Kyllä, tilanne onkin hieman erilainen ja monimutkaisempi luonnontieteiden kohdalla, sen takia olen yleensä keskustellut faktojen poliittisuudesta lähinnä yhteiskuntatieteiden kohdalla. Tiedettä ei tule nähdä yhtenä monoliittisena könttänä.
Sitä paitsi yhteiskunta- ja ihmistieteissä yhteiskunnallisilla oloilla on vaikutusta myös itse teorioihin. Tämän osoittaa oikeustieteen osalta oikeaksi väitteeksi esimerkiksi Raimo Blom teoksessaan "Yhteiskuntateoria ja valtio" (1982, 9-52). Myös Marx pyrkii osoittamaan poliittisen taloustieteen kritiikissään taloustieteelliset teoriat (huom. faktoista Marx ei kiistele!) yhteiskunnallisesti ja poliittisesti positioituneiksi.
Seuraavaa kirjoittelin omille Facebook-vaalisivuilleni: "Demokratialla tulisi tarkoittaa yliopistoväen (sekä tutkijoiden että opiskelijoiden) autonomiaa, ei yliopistoinstituution juridis-formaalia autonomiaa, joka näyttää johtavan kaupallistuen kuihtuvaan yritysyliopistoon. Tutkimuksen ja opiskelun tulisi olla mahdollista autonomisena toimintana. Autonomisuus yliopistoinstituutiosta puolestaan tarkoittaisi pakoa yliopistoinstituutioiden ulkopuolelle - tämän puolestaan mahdollistaisi parhaiten perustulo."
Tämä on johdonmukaisessa suhteessa siihen kommunistiseen vaateeseeni, että palkkatyö tulisi hylätä/lakkauttaa. Tietotyön tulisi olla ihmisten potentiaalien autonomista vapauttamista, ei kontrolloitua tiedon tehotuotantoa.
Kaiken kaikkiaan näkemykseni nyky-yliopistosta ja etenkin filosofian alalle tyypillisestä tieteellisestä kulttuurista ei ole kovin ylevä. Jos korvieni väliin pääsisi suoraan joku taho katsomaan, huomaisi näkemykseni tältä alalta varsin kyynisiksi - jopa nihilistisiksi.
Moip,
pitääpä tamperelaisena filsanopiskelijana (ja vasemmistohenkisenä:D) kommentoida sen verran, että esmes nykyaikana kuitenkin myös tiede muodossa luonnontieteet on muodoltaan soveltavia jo itsessään ihan eri tavalla kuin joskus kylmän sodan aikaan: ei ole varsinaisesti edes mahdollista yrittää erotella varsinaista teoriaa ja sitten mitä sillä tehdään. Ja koska sovelluspuoli on kaupallista, niin kyllä se siihen vaikuttaa aika rankasti että mitä tieteessä hommaillaan. (Eli kyse ei ole siitä että onko yksi kaava totta vai ei, vaan että mihin sitä voidaan käyttää.)
Hyvänä esimerkkinä joka tulee mieleen, kun olen siitä jotain lueskellut, on lääketiede/teollisuus: miten vähän vaikka malarian tutkimiseen/lääkkeiden kehittämiseen on panostettu: syynä se, että malariaa sairastetaan kolmannessa maailmassa. (Kyse ei ole mistään malariaan liittyvistä empiirisistä faktoista, vaan ihan muusta, ts. potentiaalisten lääkkeiden ostajien varakkuudesta.)
Lähetä kommentti