perjantai 24. syyskuuta 2010

Lefebvre struktuureista 1

Henri Lefebvre kirjoitti aikoinaan äärimmäisen mielenkiintoisen artikkelin muodosta, funktiosta ja struktuurista Marxin Pääomassa. Tässä merkinnässä tulen kirjaamaan ylös muutamia keskeisiä pointteja Lefebvren tekstistä.

Lefebvre lähtee liikkeelle tulemisen (saks. Werden, ransk. devenir) käsitteestä, jonka hän näkee marxilaisen ajattelun yhdeksi peruskäsitteeksi. Marxilaisuuteen käsite on tullut ennen kaikkea Hegeliltä, vaikka jo Herakleitokselta käsite voidaan löytää. Lefebvre korostaa heti aluksi, että tulemisen käsitteessä ei ole mitään kaoottista tai sekavaa, vaan se on hyvin täsmällinen käsite. Tuleminen on historiallista luonnon, yhteiskunnan ja tietoisuuden tulemista, joka luo "olioita", pysyviä yksikköjä, kokonaisuuksia. "Oliot" Lefebvre määrittelee stabiliteeteiksi tai struktuureiksi. Struktuurit ovat tulemisen momentteja, muotoja, jotka tuleminen eri aikakausina ottaa. Tuleminen tarkoittaa tieteenfilosofisesta sitä, että mikäli jokin (yhteiskunta)struktuuri halutaan selittää, tulee sen syntyhistoria aluksi selvittää. Porvarillisen yhteiskunnan, kapitalismin selityksen alku on sen syntyhistoriassa. "Jos tietoisuus kohtaa jonkun struktuurin ja analysoi sitä, niin sen tavoitteena on osoittaa, kuinka tämä on muotoutunut. Stabiilisuuden ja pysyvyyden painottaminen on vastakkaista marxilaiselle metodille" (Lefebvre 1980, 153). Paitsi, että tuleminen muodostaa struktuureita, se myös destrukturoi niitä. Koko strukturaation ja destrukturaation dynamiikka on olemassa jokaisen struktuurin itsensä sisällä. Jokaisen struktuurin sisällä (ainakin tähän mennessä) on ollut sen destrukturoiva elementti. Jokainen struktuuri sisältää ituja, mahdollisuuksia, jotka johtavat uuden tulevaisuuden rakentamiseen.

Tasapainon sisällä, struktuurin sydämessä vaikuttavat alusta saakka voimat, jotka hajottavat tai murskaavat ne; voimat, jotka saavat aikaan destrukturaation. Esimerkiksi Euroopan feodalismin ajanjakson alusta saakka oli voima, joka vei voiton feodalismista: tavara, kauppa, tuotteiden vaihto, vaihtoarvo. Toinen esimerkki: alusta saakka on kilpailukapitalismissa voimia, jotka saacat loppua kohti voiton, toisaalta monopolisoitumistendenssi ja toisaalta työväenluokka, joka pystyy poliittiseen ja taloudelliseen kamppailuun. (Lefebvre 1980, 1953.)

Lefebvrelle struktuurin käsite näyttää ensisilmäyksellä viittaavan Claude Lévi-Straussin strukturalismiin, mutta Lefebvre kieltää tällaisen näkemyksen. Lévi-Straussille nimittäin yhteiskuntastruktuuria hallitsee stabiliteetti, hänen ajattelussaan tulemisella ei ole kovinkaan suurta roolia. Hylätessään Lévi-Straussin strukturalismin, Lefebvre päätyy pohtimaan kysymystä "Miten Marx käsitti ja käytti 'struktuurin' käsitettä?". Tähän hän näyttää löytävän vastauksen kolmen perustavan käsitteen kombinaatiosta. Struktuurin lisäksi tähän käsitekolmikkoon kuuluvat muodon ja funktion käsitteet. Näiden kolmen käsitteen dialektiikka on välttämätöntä kokonaisvaltaisen kuvauksen saamiseksi. Struktuurin käsitteen ylivalta johtaa epähistorialliseen strukturalismiin, jossa funktion ja muodon käsitteet jäävät tarpeettomasti varjoon. Niin ikään funktionalismi on virheellinen lähtökohta, koska se ei huomioi tarpeeksi struktuurin ja muodon käsitteitä. Myös formalismin Lefebvre näkee yksipuoliseksi teoretisoinniksi. Sen sijaan Marxin Pääomassa käyttämä metodi käyttää kaikkia kolmea yhteiskuntateorian ulottuvuutta merkityksellisellä tavalla. (Lefebvre 1980, 155-156.)

Siirtykäämme takaisin struktuureihin. Diakroninen eli pitkän aikajakson käsittävän tulemisen struktuurin tarkastelun lähtökohdaksi Lefebvre valitsee tuotantotavan käsitteen, joka hänen mukaansa "kuvaa yhteiskuntaa, jonka olemusta luonnehtivat yhteiskunnalliset suhteet, jotka ovat tuotantosuhteitten määräämiä" (Lefebvre 1980, 157). Tuotantovälineiden tekninen taso määrittää tuotannollisen organisaation (tai Lefebvren termein "struktuurin") yhdessä yhteiskunnallisen työnjaon kanssa. Yhteiskunnalliseen työnjakoon, joka siis täytyy ymmärtää yhdessä teknologiasta johtuvan työnjaon kanssa, sisältyy mm. määräysvaltaan, asiantuntemukseen ja johtamiseen liittyvät tehtävät. Tuotantosuhteet määräytyvät näiden kahden työnjaon perusteella. Tuotantosuhteista puolestaan muotoutuu ennen pitkää tuotantotapa - yhteiskunnallinen kokonaisuus, totaliteetti.

Historiallinen tuleminen Marxin yhteydessä tulee ymmärtää tendenssinä, ei teleologisena, vääjäämättömänä prosessina kohti kommunistista utopiaa. Marxille historia on keskenään ristiriitaisten tendenssien temmellyskenttä, jolla vallitsevat tuotantovälineet ja -suhteet asettavat reunaehtonsa. Täydellisen yhtenäiseen struktuuriin voidaan pyrkiä, mutta itsestään se ei tule.

Ei kommentteja: