perjantai 20. elokuuta 2010

Henkiset kyvyt ja älykkyys

Edellinen postaukseni funktio oli lähinnä toimia muistiinpanona lähestyvää psykologian tenttiäni varten. Samaa tehtävää suorittaa tämäkin postaus. Blogi on pedagoginen kone.

Henkisiä kykyjä mittaavat testit sisältävät soveltuvuuskokeita (jotka on suunniteltu ennustamaan mitä henkilö voi suorittaa harjoituksen avulla) ja suorituskokeita (jotka mittaavat saavutettuja taitoja ja jotka indikoivat sitä, mitä yksilö voi tehdä testihetkellä). Molemmat testit sisältävät samantyyppisiä asioita, mutta ne eroavat tarkoitustensa suhteen, sekä siinä, kuinka paljon edeltävää kokemusta ne olettavat. Jotkin henkisiä kykyjä testaavat testit mittaavat joitain hyvin erityisiä kykyjä; toiset testit puolestaan kattavat koko joukon erilaisia kykyjä.

Ollakseen hyödyllisiä testien on täytettävä tietyt vaatimukset. Reliabiliteetiltään oikeaoppiset testit tuottavat testituloksia, jotka ovat yhdenmukaisia eri aikoina. Mikäli testit validiteetti on kunnossa, mittaa se juuri sitä ominaisuutta, mitä oli tarkoitettukin mitattavaksi - so. kuinka hyvin se ennustaa hyväksyttävän kriteerin mukaan. Yhdenmukaiset testimenetelmät ovat välttämättömiä testin reliabiliteetille ja validiteetille.

Ensimmäiset onnistuneet älykkyystestit kehitti ranskalainen Alfred Binet, joka ehdotti käsitettä henkinen ikä. Välkyn lapsen henkinen ikä on hänen kronologista ikäänsä edellä; hitaamman lapsen henkinen ikä on jäljessä hänen kronologista ikäänsä. Binet's skaalojen tarkistettu versio (Stanford-Binet-skaalat) antaa älykkyysosamäärän (ÄO) henkisen kehityksen indeksiksi. ÄO ilmaiseen älykkyyden henkisen iän ja kronologisen iän suhteen.

Kaksi laajasti käytettyä henkisiä kykyjä mittaavaa testiä, Wechsler Adult Intelligence Scale (WAIS) ja Wechsler Intelligence Scale for Children (WISC), ovat molemmat verbaalisuutta ja suorituskykyä mittaavia skaaloja, niin että erillinen informaatio voidaan onnistutaan yhdistämään jompaan kumpaan kykyyn. Stanford-Binet- ja Wechsler-skaalat ovat yksilöllisiä testejä, jotka tehdään yksittäiselle henkilölle erikoistuneen testaajan toimesta. Ryhmien kykyä mittaavat testit voidaan tehdä suurelle joukolla ihmisiä samalla kertaa.

Testien tulokset korreloivat suuresti sen kanssa mitä ajattelemme "välkkyydeksi" ja akateemisen suorituskyvyn mitaksi. Mutta ne eivät mittaa motivaatiota, johtajuutta tai muita menestykselle tärkeitä ominaisuuksia.

Sekä Binet ja Wechsler olettivat että älykkyys on järkeilyn yleinen kapasiteetti. Spearman ehdotti yleisfaktoria (g) sekä erityiskykyjä (s), jotka voitaisiin identifioida faktorianalyysin metodilla. Thurstone käytti faktorianalyysia löytääkseen seitsemän ensisijaista henkistä kykyä, joiden hän ajatteli olevan älykkyyden peruselementtejä. Hänen testinsä erilaiset muunnelmat ovat yhä yleisessä käytössä, mutta niiden ennustava voima ei ole sen suurempi kuin niiden testien, jotka mittaavat yleistä älykkyyttä, kuten Wechsler-skaalat. Faktorianalyysi tulee olemaan jatkossakin testidatan analysoinnissa merkittävä metodi; tätä lähestymistapaa älykkyyteen onkin kutsuttu faktoriaaliseksi lähestymistavaksi.

Faktoriaaliselle lähestymistavalle vaihtoehtoinen perspektiivi älykkyyteen on informaation prosessoimista korostava lähestymistapa. Sen perusidea on yrittää ymmärtää älyllistä käyttäytymistä ongelmanratkonnassa käyttämiemme kognitiivisten prosessien näkökulmasta. Informaation prosessoinnin näkökulma on tuottanut yksityiskohtaisia analyyseja älyllisiin tehtäviin liittyvistä mentaalisista prosesseista. Faktoriperustainen lähestymistapa ja informaation prosessointia korostava lähestymistapa tarjoaa komplementaarisia tulkintoja älykkyystesteissä havaitusta suorituskyvystä, mutta niiden molempien puute on siinä, ettei niiden ole todettu olevan tehokkaita praktisen älykkyyden tulkinnassa.

Tutkimukset, jotka keskittyvät yksilöiden ÄO:n ja geneettisen variaation väliseen suhteeseen, kertovat, että periytyvyydellä on suuri rooli älykkyydessä. Kuitenkin sellaiset ympäristölliset tekijät, kuten koulutus, ravinto, älyllinen stimulaatio ja kodin emotionaalinen ilmasto voivat korottaa tai alentaa ÄO:ta.

Huolimatta niiden rajoitteista, henkisiä kykyjä mittaavat testit ovat yhä kaikkein objektiivisin tarjolla oleva metodi yksilöllisten kykyjen tutkimisessa. Testituloksia on kuitenkin tarkasteltava yhdessä muun informaation kanssa.

Ei kommentteja: