sunnuntai 22. elokuuta 2010

Hegelin refleksiologiikasta

Hegelin "Logiikan" yleisen rakenteen tajuaminen vaikeaa. Ärsyttävää Hegelissä on enimmäkseen se, että mikäli marxilaista teoriaa haluaa handlata, on Hegel ainakin yleisesti tunnettava. Eikä tämä yleisen tuntemuksenkaan hankkiminen mitään helppoa hommaa ole. Tässä tekstissä yritän avata hieman Hegelin "Logiikan" kiemuroita Kari Väyrysen artikkelin Ristiriita ja sen 'ratkeaminen' Hegelin refleksiologiikassa kautta. Odotan kauhulla sitä päivää kun joudun Hegelin Logiikkaan oikeasti tarttumaan. Toivottavasti tästä muistiinpanosta on siloin jotain hyötyä. Pyrin merkitsemään Hegelin logiikassa tärkeät käsitteet kursivoidusti.

Dietrich Heinrichin mukaan Logiikan rakenne on tulkittava formaalisena ontologiana, joka pyrkii erityisesti analysoimaan vastakohtaisuuden ja itsesuhteen (Selbstbeziehung) dialektiikkaa. Vain refleksiologiikka Heinrichin mukaan käsittelee tätä suhdetta suoraan ja abstraktisti ilman, että se missään vaiheessa viittaisi formaaliontologian muihin käsitteisiin. Hegelin Logiikalle sillä on erityinen metodinen merkitys nimenomaan siksi, että se kykenee käsittelemään sellaisia Hegelin filosofialle keskeisiä käsitteitä kuten välittömyys, välittyminen, negaatio, asettaminen, edellyttäminen, ulkoinen reflektointi, määrittäminen, identiteetti ja vastakohta. Näitä käsitteitä Hegel Väyrysen mukaan käyttää Logiikkansa jokaisella tasolla.

Heinrichin mukaan Logiikassa erityismielenkiinto tulisi kohdistaa olemuskäsitteen looginen erottautuminen olemisen logiikasta sekä olemusloogisen ja olemisloogisen välittömyyskäsitteen keskeinen suhde. Tämän ongelman lävitse Heinrich pyrkii tarkastelemaan Hegelin koko Logiikan rakennetta. Tälle suhteelle keskeisen refleksion ja harhan (Schein) identifikaation Heinrich näkee mahdolliseksi vasta kun välittömyyskäsitteen merkitys on siirretty olemisesta olemukseen. Refleksiologiikka on hänen mukaansa riippuvainen olemus- ja olemisloogisen välittömyyskäsitteen "motivoidusta merkitysidentifikaatiosta". Harhalla ilmeisesti tarkoitetaan Hegelin filosofiassa jonkinlaista välitöntä aistihavaintoa tai välitöntä kokemusta.

Mitä sitten oikeastaan tarkoittaa olemus- ja olemisloogisen välittömyyskäsitteen "merkitysidentifikaatio"? Heinrichin mukaan harha (Schein) on välitön ja kaksinaisluonteinen. Merkityksen siirtäminen olemisen välittömyydestä olemuksen välittömyyteen mahdollistuu tulkittaessa harha näennäisesti yksinkertaiseksi välittömyydeksi olemuksen reflektoidusta välittömyydestä käsin. Harha mahdollistaa merkitysidentifikaation, koska se aina heijastaa olemuslogiikkaa ja olemisen logiikassa. Olemuksen välittömyys onkin tulkittava Heinrichin mukaan "yksinkertaisen välittömyyden" momentissa. Olemus on välitöntä vain olemisen välittömyyden kautta. Tästä johtuen refleksiologiikassa täydellinen refleksio (itsensä ymmärtänyt reflektio) jättää välittömän omaan yhteyteensä eikä nouse vieraana sitä vastaan. Kriittinen refleksio tuleekin ymmärtää välittömänä uppoutumisena asiayhteyksiin eikä pakkona asetettavana refleksiona, joka johtaa pelkkään loputtomaan refleksiokierteeseen.

Toivon tämän muistiinpanon tavalla taikka toisella jatkossa helpottavan Hegeliin perehtymistäni. Toivon että se myös jota kuta muuta jeesaa Hegelin Logiikan vittumaisessa rämeikössä.

Ei kommentteja: