lauantai 21. elokuuta 2010

Feuerbach vastakohtien ykseydestä

Feuerbachin mukaan olioiden olemassaoloa ei tarvitse tulkita muuten kuin miten ne havainnossa ilmenevät. Sen, mikä todellisuudessa on erillään, ei tarvitse ajattelussa tulla identtiseksi. Ajattelun lakien on omaksuttava todellisuuden itsensä lainmukaisuudet. Ajattelun poikkeaminen todellisuuden laeista on Feuerbachin mukaan teologista mielivaltaa, joka upottaa ajattelun todellisuuteen, murhaa sen elävän liikkeen. (Feuerbach 1989, 74-75.)

Vastakohtaisten määreiden ykseys on Feurbachin mukaan saavutettavissa ainoastaan abstraktion kautta. Hänen mukaansa mikään ei ole helpompaa kuin "osoittaa vastakohtaisten predikaattien ykseys; tarvitsee vain abstrahoitua kohteestaan tai sen subjektista. Kohteen mukana katoavat vastakohtien väliset rajat; ne ovat nyt perusteettomia, ja lankeavat välittömästi yhteen. Jos tarkastelen esimerkiksi olemista vain abstraktisti, abstrahoidun kaikesta olevasta määrittyneisyydestä, niin siten minulle on oleminen luonnollisesti yhtä ei minkään kanssa" (Feuerbach 1989, 75). "Oleminen sinänsä" tarkoittaa ei-olemista. Oleminen ilman määreitä ei ole mitään.

Feuerbachin mukaan ainoa keino abstraktion lisäksi yhdistää vastakohtaisia tai ristiriitaisia määreitä on aika. Elävässä olennossa määreet muuttuvat ja vaihtelevat. Jopa ristiriitaisetkin määreet tarrautuvat subjektiin. "Mutta juuri siinä on ristiriidan tuska, että minä olen ja tahdon intohimoisesti nyt, mitä seuraavana hetkenä yhtä energisesti olen tahtomatta ja olematta, että positio ja negaatio seuraavat toisiaan, molemmat vastakohdat, mutta kumpikin toisensa pois sulkien, kumpikin siis vaikuttaa minuun täydellä määrittyneisyydellään ja terävyydellään" (Feuerbach 1989, 75-76).

Ei kommentteja: