keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

TAZ, kapina ja vallankumous

Immanentin ja transsendentin utopian erottelu näyttää olevan tuttu myös TAZin kehittäjälle Hakim Beylle. Esseessään TAZista Bey nimittäin erottaa toisistaan kapinan ja vallankumouksen käsitteet. Vallankumoukseen sisältyy aina transsendentti "tuonpuoleinen" järjestys, joka poikkeaa radikaalilla tavalla nykyisestä. Kapina sen sijaan on aina tässä-ja-nyt tapahtuva immanentti tapahtuma. TAZ ("Temporary Autonomous Zone") on aina pelkästään väliaikainen utopia, jonka voimien ehtyminen ajaa subjektit luomaan jälleen uutta TAZia.

Bey hylkää melko eksplisiittisesti (ja provokatiivisesti) transsendentin vallankumouksellisen utopian kapinan hyväksi. Tämä on tietenkin ongelmallista, mutta ainakin Bey on rehellinen kohottaessaan kapinan vallankumouksen edelle. Bey tajuaa, toisin kuin suurin osa anarkisteista ja vähämäki-italiaanoista, että vallankumousta ei tule sekoittaa kapinaan, jonka muoto vallankumouksesta poiketen on aina immanentti. Vallankumous on apokalyptinen singulariteetti, jonka tuolle puolen voi vain epätoivoisesti tähyillä. Vallankumouksen lopputulosta ei koskaan voi tietää täsmällisesti.

Kapina sen sijaan on ajallis-tilallisesti lähempänä poliittisia toimijoita. Sen rakentuminen lähtee suoraan subjektin haluista ja intentioista. Kapina on shokki.

Beyn virhe on kuitenkin siinä, että tämä hylkää vallankumouksen kokonaan. Sama yksipuolisuus vaivaisi myös omaa ajatteluani ellen vaatisi kolikon molempien puolien hyväksymistä. Tarvitaan SEKÄ kapina ETTÄ vallankumous. Emme voi vain odotella "oikeaa hetkeä" vallankumoukselle, vaan (ja tässä tulevat tietysti mukaan Zizek, Luxemburg ja Benjamin) vallankumous on aina pohjustettava joukolla kapinoita ja kapinoilla on aina oltava niiden itsensä ylittävä horisontti, vallankumous.

Ei kommentteja: