torstai 4. maaliskuuta 2010

Moses Mendehlsson

Moses Mendelssohn (1729-1786) pyrkii filosofiassaan määrittelemään kantaansa juutalaisuudesta järjen ja ei-järjen välisessä kysymyksessä. Hän lähtee liikkeelle siitä, että oppeihin ja ikuisiin totuuksiin nähden ei ole olemassa mitään, mitä ei voisi järjellä käsittää. Juutalaisuus puolestaan vaatii uskoa historiallisiin totuuksiin. Myös rituaalilakeja ja historiallista traditiota kunnioitetaan. Juutalaisuudessa ylimmän lainsäätäjän olemassaolo järjessä ei sisällä uskoa saatikka ilmestystä. Juutalaisuus ei näin ollen ole laisinkaan ilmestykseen vaan lakiin perustuva uskonto.


Jakobi, jota Mendelssohn kommentoi, oli väittänyt, että järjen käyttö perustuu uskoon, että jotkin uskonkappaleet ovat ehdottomasti tosia. Mendelssohn väittää toista: pikemminkin usko näiden uskonkappaleiden ehdottomaan totuuteen perustuu järjelle. Mendelssohnille juutalaista ajattelua määrittää keskeisesti se, että lain auktoriteetti on annettu tiettyjen historiallisten tosiseikkojen kautta. Juutalaisuus ei ole tästä johtuen ole uskoa, joka koskisi ikuisia (so. ylihistoriallisia) totuuksia vaan uskoa, joka perustuu pelkille historiallisesti todennetuille tosiseikoille. Juutalaista ”uskontoa” kuvastaakin hyvin esimerkiksi se, ettei heprean kielestä löydy sanalle ”uskonto” ollenkaan vastinetta.


Jo aiemmin mainittu rituaalien kunnioitus juutalaisuudessa kuvastaa hyvin juutalaista uskontoa yleensäkin. Siinä missä kristinusko ”ortodoksis” (oikeaoppisuus) on juutalaisuutta kuvaava vastintermi ”ortopraksis” (oikea toiminta/käytäntö). Juutalaisuudessa ei myöskään kristinuskosta poiketen ole oppia kolmiyhteisestä jumalasta tms. Ylipäätään juutalaisuus ei kristinuskon tavoin ylläpidä uskoa ylihistoriallisiin totuuksiin, joista luettaisiin jotain totuuksia myös historialliseen todellisuuteen. Mendelssohnille juutalaisuus koskeekin ainoastaan lakeja, ei niinkään teologisia opinkappaleita. Hänelle juutalaisuus edellyttää pikemminkin järjellistä ja luonnollista sitoutumista sokeaa uskoa.


Mielestäni Mendellsohnin esitys juutalaisesta totuuskäsityksestä on hyvin kiintoisa. On aivan selvää, että totuuksia ei voida pitää historian tuolle puolen lojuvina metafyysisinä Totuuksina, vaan totuus on aina historiallisesti annettujen tosiseikkojen täydentämistä historiallisesti muotoutuneen intuition kautta. Ei ole olemassa ihmisyhteisöstä ja sen kulttuurisista merkityksistä vapaata puhdasta Totuutta.

Ei kommentteja: