torstai 11. maaliskuuta 2010

Elämän tuleminen siksi mitä se on


Rosenzweig omaksuu Moses Maimonideelta negatiivisten attribuuttien teorian sekä tämän kautta opin negatiivisesta teologiasta. Rosenzweigin kuvaus Jumalasta toteutuu aina negaatioiden kautta. Jumala ei ole kuolevainen, Jumala ei ole rajallinen, Jumala ei ole ajallinen, jne. Tästä Rosenzweig lähtee. Rosenzweigin mukaan koko filosofinen traditio on ymmärtänyt Jumalan aivan väärällä tavalla. Asettaessaan Jumalan käsitteeseen kaiken olemassaolon, jättäessään Jumalan olemassaolon viimeiseksi perustaksi, filosofia on ateismilla ja agnostisismilla myös menettänyt kaiken: Totuuden, Hyvyyden ja Kauneuden.


Tämä on Rosenzweigille kuitenkin ongelmallista: Jumalaa ei hänen mukaansa tulee käsittää maailman ulkopuolisena entiteettinä, vaan jumalallinen vapaus on jotain joka ei vielä ole saavuttanut olemustaan. Jumala on tulemisen tilassa, Jumala ei ole. Jumala pikemminkin realisoi itsensä historiassa. Jumala on käsitettävä aina yhdessä maailman kanssa. Jumala ei ole tämä tai tuo, mutta tulossa siksi mitä on. Perinteisen filosofian olemus-Jumala, kaikkeuden sisältävä maailman ulkopuolinen Jumala, on pelkkä tyhjä abstraktio, jonka tuhotessaan filosofia tuhoaa kaiken. Oma intuitiivinen tulkintani Rosenzweigin ajatuskulusta onkin se, että Jumala on elämää itseään tulossa siksi mikä on. Jumala on todellisen elämän (utopian?) tulemista. Kompetenssini ei tietenkään riitä arvioimaan Rosenzweigia tämän syvemmältä, mutta nämä ovat päälimmäiset assosiaatiot hänen filosofiastaan.

Ei kommentteja: