torstai 11. helmikuuta 2010

Maimonides ja juutalaisuus

Moses Maimonides (1138-1204) oli Espanjassa asunut juutalainen ajattelija, joka eli omassa maassaan maanpakolaisena hyvin pitkään (n. 20 vuotta) kun Espanjan hallitus 1140-luvulla kääntyi juutalaisia vastaan. Juutalaisille annettiin kolme vaihtoehtoa: heidän oli mahdollista joko (1) kääntyä muslimeiksi, (2) paeta maasta tai (3) kuolla. Maimonides valitsi vaihtoehdon (2) 1160-luvulla. Filosofina Maimonides on merkittävyydeltään Tuomas Akvinolaisen luokkaa juutalaisessa ajattelussa. Hän ei maanpakolaisuutensa vuoksi voinut kiinnittyä mihinkään akatemiaan vaan oli hyvin paljolti itseoppinut ajattelija, joka kirjoitti tekstejä lähinnä synagogan käyttöä varten.

Mitä juutalaisuus noin ylipäätään sitten on merkinnyt filosofian historiassa? Erot kristittyihin filosofeihin voidaan nähdä hyvin pieninä. Esimerkiksi katolilaisen Descartes’n ja juutalaisen Spinozan välinen ero ei ole moneltakaan osin merkittävä – vaikka uskonnon tuomia eroja toki on olemassa. Erot useinmiten ovat kuitenkin koskeneet pääsyä kulttuuripiireihin. Esim. Averroes pääsi kulttuuripiireihin, Maimonides ei. Toisaalta on mielestäni niin, että esimerkiksi Auschwitzin kaltaisten tragedioiden on täytynyt vaikuttaa voimakkaallakin tavalla syntyperältään juutalaisten filosofien ajatteluun. Juutalaisten asema syrjittynä vähemmistönä on täytynyt tavalla tai toisella näkyä myös aiemmassa juutalaisessa ajattelussa. Nähdäkseni filosofian historian tutkimukseen liittyy aina se vaara, että tutkittavat ajattelijat nähdään irti yhteiskunnallis-kulttuurisesta kontekstistaan, eikä heidän tekstiensä sisältämiä sosiaalisia aksentteja kyetä tunnistamaan – pahimmillaan niitä pidetään mielestäni lähinnä naurettavina ja irrelevantteina seikkoina. Filosofisella tekstillä on ulkopuoli, joka heijastuu filosofien kirjoituksissa yllättävänkin voimakkaasti.

Leo Strauss on pohtinut mainittua tematiikkaa. Hänen mukaansa syrjittyjen ryhmien ajattelijoilla on taipumus kirjoittaa teksteihinsä piilomerkityksiä. Sananvapauden rajoitteet koskivat myös filosofisia kirjoituksia. Ja koska Moses Maimonidestakin tarkkailtiin jatkuvasti, täytyi tämän kirjoittaa teksteihinsä piilomerkityksiä, jotka kohdeyleisö kykeni tekstistä löytämään. Kohdeyleisö myös tiesi miten tekstiä tuli lukea. Eräs Maimoniden tapa upottaa tekstiin piilomerkityksiä oli esimerkiksi pyrkiä näennäisesti kumoamaan Aristoteleen metafysiikan tiettyjä arveluttavia kohtia. Näennäisesti siksi, että tosiasiassa Maimonides pyrkii vain esittelemään Aristoteleen ajatuksia – kommentoimaan niitä – ei varsinaisesti kumoamaan. Kuitenkin Maimoniden täytyy ainakin väittää kumoavansa Aristoteleen ajatuksia, koska hänen aikanaan ei ollut soveliasta uskonnollisista syistä kannattaa esimerkiksi oppia ikuisesta maailmasta.

Ei kommentteja: