sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Evoluutioteoria ja olemukset?

"Minusta materialismi ja evoluutioteoria tanssivat filosofian näkökulmasta yhdessä kauniisti erityisesti, koska yhteen kietoutuessaan ne romuttavat kaiken platonismin, kaikki oletukset olemuksista ja riippumattomista lajeista."

Tätä Klementiinin pohdintaa olen miettinyt viime aikoina huomattavan paljon sen täältä luettuani. Toisaalta voin allekirjoittaa ajatuksen melko lailla kokonaan, mutta toisaalta: eikös juuri nykyisin puhuta evoluutioteoriaan vedoten kulttuurista riippumattomasta "ihmisluonnosta" ja kaikesta meille ihmisille yhteisestä, jaetusta olemuksesta?

Toki tällaisia väitteitä ei tarvitse (eikä varmasti pidäkään) tulkita metafyysisiksi väitteiksi, mutta metafyysisiä sävyjä ne joka tapauksessa saavat monien biologien ja evoluutioteoriaan tukeutuvien sosiologien kielenkäytössä. Puhutaan esimerkiksi sukupuolirooleista "luonnollisina" käyttäytymismalleina jne; epähistoriallistetaan monia sosiaalisia ilmiöitä. (Vaikka en toki väitä sitä, että KAIKKI olisi sosiaalista ja biologista ei tarvitsisi ottaa huomioon.)

Pitkällä aikavälillä ajateltuna olemukset ovat toki tulleet tuhotuksi, mikä on hyvä juttu, mutta inhimillisen historian kontekstissa (voimmeko muuta kontekstia tunnustaa?), evoluutioteoriaa voidaan käyttää vähintäänkin retorisena kikkana muotoiltaessa uudelleen puhetta "ihmisolemuksesta" ja "ihmisluonnosta". ("Me ihmiset ja nyt vaan olemme tällaisia-tai-tuollaisia ja yhteiskuntamme tällainen-tai-tuollainen koska evoluutio..." etc.)

Mutta tämä vain pienenä huomiona Klementiinin kommenttiin. Korostan vielä sitä, että kommenttini koski biologien ja evolutionististen sosiologien retoriikkaa, ei niinkään evoluutioteoriaa sinänsä. Palaan hiljaisuuteeni.

Ei kommentteja: