keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Spinozan conatus luonnon intentionaalisuutena

On kiinnostavaa kuinka Spinozan metafysiikasta löydettävä conatuksen käsite voidaan ympätä mukaan nykyiseen luonnontieteelliseen sekä etenkin naturalistiseen mielenfilosofiaan. Spinozan käsite voidaan kääntää koskemaan mielenfilosofiasta ja psykologiasta tuttua intentionaalisuuden käsitettä. Intentionaalisuus tulee tässä kuitenkin käsittää itse luonnon dispositioksi. Daniel C. Dennettin mukaan intentionaalisuus on löydettävissä aivan yksinkertaisimmistakin eliöistä: bakteerikin suuntautuu kohti sitä virvoittavaa valoa, niin myös kasvit. Näin ollen kasvienkin "käyttäytymistä" voidaan metodologisista syistä antropomorfisoida. Toki ihmisen käyttäytyminen kulttuurin symbolisessa sfäärissä on hienosyisempää ja kehittyneempää kuin kasvin auringon lämpöön kohdistuva intentionaalisuus tai linnun behavioristinen, yrityksen ja erehdyksen kautta opittu intentionaalisuus, mutta periaatteellisesti ei inhimillinen, symbolien ja välineiden kautta kulkeva intentionaalisuus "alemmista" intentionaalisuuden tasoista eroa.

Paitsi, että ranskalaisessa yhteiskuntafilosofiassa on Spinozan conatukselle löydetty kiinnostavaa käyttöä, voidaan Spinozan käsite kytkeä moderniin luonnonfilosofiaan. Spinozalle kaikki luonto on pohjimmiltaan paitsi täysin ulottuvaista äärettömän avaruuden muodossa, niin kaikki on yhtälailla myös täysin mentaalista. Kuinka tämä selitetään? Nimenomaan sillä, että kaikki luonto on aina intentionaalisessa suhteessa muuhun todellisuuteen. Juhani Pietarinen kirjoittaa:

"Meistä tuntuu selvältä, että olemme itsenäiseen harkintaan kykeneviä tietoisia olentoja, mutta mitä se tarkoittaa? Mitä tietoisuus oikeastaan on? Pyrkiessään selvittämään tietoisuuden luonnetta oman aikamme filosofit ovat innokkaasti turvautuneet intentionaalisuuden käsitteeseen. [...] Viime aikoina [...] [mm.] John Searle ja Daniel Dennett ovat herättäneet epäilyksiä, onko tarkoituksenmukaista ainakaan tieteellisen selittämisen kannalta rajoittaa intentionaalisuutta vain ihmisen toimintaan. Uudet 'älykkäät' koneet näyttävät toimivan intentionaalisesti, samoin eläimet ja kasvit. Modernisti ilmaisten ne kaikki käsittelevät informaatiota - ottavat sitä vastaan, käyttävät hyväksi, ja luovuttavat vastavuoroisesti ympäristöönsä. Dennettin mukaan on tarkoituksenmukaista kutsua kaikkea tuollaista toimintaa intentionaaliseksi eikä asettaa intentionaalisuuden suhteen erityisasemaan." (Pietarinen 1993, 168-169.)

Spinozan conatus näyttäisi soveltuvan mukavasti evoluutioteorian asettamaan moderniin luonnon- ja mielenfilosofiseen paradigmaan, jossa eliöt nähdään toisistaan kehittyvänä jatkumona. Ei ihme, sillä kyllähän Spinozan metafysiikkaan kuuluu ajatus siitä, että substanssin materiaalisen attribuutin moodit, eli yksittäiset oliot, ovat kaikki osa samaa todellisuutta.

Ei kommentteja: