perjantai 16. lokakuuta 2009

Simmelistä Stiegleriin

Georg Simmelin tapa asettaa kysymys "yhteiskunnasta" yhteiskunnallistumisena on mielenkiintoinen. Simmelille yhteiskunta ei ole yhteiskunta isolla Y:llä, se ei ole kiinteä, suljettu kappale tai systeemi vaan dynaaminen prosessi. Simmelille yhteiskunta tulee käsittää niin, että "yhteiskunta on olemassa aina kun useat yksilöt ryhtyvät keskenään vuorovaikutukseen" (Simmel 1999, 20). Yhteiskunta muotoutuu aina "enemmän tai vähemmän" aina kun ihmiset "enemmän tai vähemmän" käyvät kanssakäymiseen. Yhteiskunta on olemassa aina kun kanssakäymisen kautta yhteiskunnallistutaan johonkin partikulaariin joukkoon ihmisiä. Tällaisia joukkoja voivat "enemmän tai vähemmän" olla esimerkiksi näytelmäkerhot, valtiot, puolueet, yliopistot, vastarintaliikkeet, jne. Sitä, onko yhteiskunnallistuminen "enemmän vai vähemmän", voidaan ratkaista sillä, kuinka intensiivistä vuorovaikutus on. On aivan eri asia puhua yhteiskunnallistumisesta armeijassa, josta vapauduttuaan ihmiset harvemmin samaisena ryhmänä enää edes tapaavat toisiaan kuin elinikäistä kuuliaisuutta vaativissa uskonnollisissa ryhmittymissä. Molemmat ovat yhtä kaikki yhteiskunnallistumista, toinen enemmän, toinen vähemmän.

Yhteiskunta tulee käsittää siis vuorovaikuttaiseksi prosessiksi, eikä seisahtaneeksi Yhteiskunnaksi, jonka sisältämiä seikkoja sosiologi sitten tutkisi. Simmelin yhteiskunnallistumisen käsite on siitä hyvä, että se olettaa yhteiskunnat periaatteellisesti avoimiksi systeemeiksi. Potentiaalisesti koko ihmiskunta voisi olla yhteiskunta, jos vain vuorovaikutusta löytyy. Toki se olisi yhteiskuntana löyhempi kuin vaikkapa perhe, jossa vuorovaikutus on intensiivisempää, mutta yhtä kaikki: se olisi yhteiskunta.

Nykyinen informaatioteknologia mahdollistaa tällaisten globaalien vuorovaikutusverkkojen synnyn. Ja tässä onkin sen hyvä puoli. Informaatioteknologia tuhoaa viimeisetkin rippeet kansallisvaltioista ja niihin liittyvistä emotionaalisista keskittymistä. Hyvä näin. Kapitalismin hyvä puoli todella on siinä, kuten jo Marx totesi, että kaikki traditionaaliset siteet ihmisten välillä katoavat kapitalistisen tuotantokoneiston jatkuvasti tuottaessa uutta, laittaessaan ilmiöiden villin virran aina uudelleen liikkeelle.

Traditionaalisena aikana kokemus ajasta oli syklistä. Mitään muutosta ei periaatteessa tapahtunut. Mitä nyt Jeesus saattoi tulla hetkellä minä hyvänsä. Keskeisesti ihmisten elämän koettiin lepäävän pitkän ja vankan tradition päällä. Ihmisten väliset hierarkiset suhteet olivat jumalan määrämiä. Mies oli Talon Herra niin kotona kuin valtiossakin, ja aatelisto "luontaisesti" talonpoikaa hierarkisesti ylempänä. Näin oli säädetty, näin oli aina ollut ja näin tuli aina olemaan. Mutta luojan kiitos meille syntyi kapitalismi. Kuten Marx ja Engels sanoivat "Kommunistisessa manifestissa": "Kaikki piintyneet, ruostuneet suhteet ja niihin liittyvät vanhastaan arvossa pidetyt käsitykset ja katsantokannat menevät hajalle, kaikki vastamuodostuneet vanhenevat ennen kuin ehtivät luutua, kaikki säätyperäinen ja pysyväinen haihtuu pois, kaikki pyhä häväistään, ja ihmisten on lopulta pakko katsella asemaansa elämässä ja keskinäisiä suhteitaan avoimin silmin." Todellisuus lähtee todenteolla liikkeelle.

Tämä kaikki on periaatteessa hyvä asia. Traditionaaliset, mystisesti perustellut alistussuhteet joutuvat kyseenalaisiksi ja mahdollisuus todelliselle globaalille kumoukselle nousee otolliseksi. Affirmoin globaalisaation ilmiönä, mutta kiellän sen nykysuunnan. Globalisaatio on periaattellisesti hyvä asia, mutta sen nykyinen suunta on väärä. Jos teknologia on yhteistä muistiamme, kuten Bernard Stiegler on sanonut, niin informaatioteknologia ja sen synnyttymä globaali verkosto synnyttää globaalin muistin ja tietoisuuden, joka tuhoaa kansallismielisyyden asettamia vääriä vastakkainasetteluja.

Ei kommentteja: