keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Taideteoksen totuus tuhlaavana aktina

Martin Heideggerin mukaan taiteessa on meneillään totuuden tapahtuminen. Taide ilmentää olemisen totuutta, sen mieltä. Taide tuo olevan esiin sen erityislaadussa, olevan olemisessaan. Se siis jollain tavalla antaa etusijan objektille, se antaa objektille kyvyn puhua itsestään. Objekti esittelee meille itsensä, kertoo kuka on ja mistä tulee.

Näin käy esimerkiksi van Goghin maalauksessa, jossa on kuvattuna tuntemattoman talonpojan kenkäpari. Koko olemisen erityinen epookki, sekä sen erityinen olemisen tapa, sen historiallinen tapa olla, sen tapahtuminen, on käynnissä maalauksessa.

Heideggerin mielestä kaikki taide on olennaisesti runoutta. Runouden olemus on puolestaan Heideggerin mukaan siinä, että se säätää (Stiftung) totuuden. Säätäminen tulee ymmärtää tässä kolmella tasolla: lahjoittamisena, perustan laskemisena ja aloittamisena. Säätäminen on Heideggerin mukaan todellista kuitenkin vasta objektin vaalimisessa. van Goghin maalaus vaalii talonpojan kenkiä niiden erityisessä olemisen tavassaan.

Taideteos kääntää nurin ei-tutun. Ei-tuttua on kaikki se, joka ei pompsahda esiin olemisemme toiminnallis-funktionaalisesta ykseydestä. Talonpojalle itselleen hänen kenkänsä ovat vain hänen ruumiinsa jatkeita, hänelle hänen kenkänsä eivät asetu etualalle, ne ovat hänelle vielä hämärän peitossa. Taiteilija van Gogh sen sijaan onnistuu tuottamaan, lahjoittamaan talonpojan kengillä niiden olemisen... Pelkässä maalatussa kuvassa kenkäparista on läsnä kokonainen olemisen tapa.

Taideteos ei kuitenkaan pelkästään representoi tiettyä aikakautta. Tämä olisi anakronistista. Pikemminkin kyse on siitä, että taideteos lahjoittaa kenkäparin olemiselle sen mielen, sen totuuden. Lahjoittaminen on tässä erityinen tuhlaava akti à la Bataille: "[S]itä, mitä taiteessa säädetään ei voi koskaan punnita eikä korvata käsiteltävissä ja käytettävissä olevan avulla. Säätäminen on ylijäämää, lahjoitus" (Heidegger 1995, 78).

Ei kommentteja: