sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Marxin sosiologia 1

(Tässä kirjoitussarjassa hyödynnän sosiologian opintojeni tarjoamaa näkökulmaa Marxiin. Pidettäköön tätä siis eräänlaisena muistiona, johon saatan lisätä myös omaa pohdintaani ja kritiikkiä. Kurssin vetäjänä toimii Ilkka Alanen.)

I. Marxin kieli.

Karl Marx oli ensisijaisesti filosofi ja hänen kielensäkin täten on yhteensopivampi oman aikansa hegeliläisen filosofian ja poliittisen taloustieteen (jonka voidaan nähdä olleen eräänlaista Marxin ajan sosiologiaa) kanssa. Mm. tämän päivän sosiologialle tyypilliset käsitteet kuten instituutio, verkosto, jne. loistavat poissaolollaan. Lisäksi Marxin luokka-käsitettä ei pidä nähdä sosiologisen marxismin sosiologisena kategoriana, jonne kaikki yksilöt kivasti saadaan ängettyä. Richard Gunnin (Megafoni 2/2009) mukaan marxismi käsittääkin Marxin "luokan" ristiriitaisena, dialektisena, jossa yksilön suhde pääomaan rakentuu lukemattomilla eri tavoilla. Ei ole niin, että olisi puhtaita "työläisiä" ja puhtaita "kapitalisteja", joiden välissä sitten olisi "keskiluokka", vaan on pikemminkin niin, kuten Gunn toteaa:

Marxilaisessa näkemyksessä "puhtaan" työläisen kategoria ..., jonka yhteiskunnallinen oleminen (keskiluokista poiketen) ei ole jakautunut itsessään ja itseään vastaan, ei ole millään muotoa metodologisesti etuoikeutettu. Sama pätee "puhtaaseen" kapitalistiin. Kummatkin ovat pikemminkin vain rajatapauksia ja sellaisina ne ovat havaittavissa ainoastaan kirjavan väkijoukon toisiinsa sekoittuneina ilmentyminä. Sosiologinen näkökanta sitä vastoin esittää "puhtaan" työläisen ja "puhtaan" kapitalistin metodologisina pilareina, joiden välille keskiluokkien verkko punotaan.

...

Marxin mukaan "puhdasta" työläistä ei ole olemassa. Näkökanta ei johdu siitä, että "perinteinen työväenluokka" (kuinka tämä teoreettisesti kyseenalainen ryhmä sitten määritelläänkin) on suhteellisessa mielessä kutistunut. Se johtuu päinvastoin siitä, että itse palkkasuhde on suhteen muotona porvarillinen ja mystifioiva (Marx 1974, Osasto VI): kuka tahansa sen piirissä elävä - myös, tai vieläpä erityisesti, täystyöllistetty lisäarvontuottaja - elää itsessään ja itseään vastaan jakautunutta elämää. Hänen jalkansa ovat kiinni riistomuodoissa silloinkin, kun se hortoilee päissään porvarillisessa ideologiassa (eikä malta olla selittämättä riistoa mystifioidusti "matalana palkkana"). Niinpä luokkataistelun rintamalinja kulkee jokaisen lisäarvoa tuottavan yksilön lävitse ...


Marxin kielen erityisyys on myös siinä, että hänen käyttämiensä käsitteiden sisältö vaihtelee suuresti läpi Marxin tuotannon. Esimerkiksi ideologian käsite (jonka sisältöä olen aika-ajoin itsekin pähkäillyt) tarkoittaa toisaalta "ajattelun kokonaissisältöä", toisaalta "väärää tietoisuutta" ja toisaalta "luokkatietoisuutta". Kielenkäytön ristiriitojen taustalla voidaan kuitenkin nähdä Marxin metodologia sekä ajattelutapa.

Marxin ajattelussa voidaan nähdä monenlaisia muutoksia, mutta (ainakin Alasen mukaan) Marxin ajattelu pääsääntöisesti tulee kuitenkin nähdä jatkuvuus. Tämä on kiinnostavaa sillä ainakin Hans-Jørgen Schanzin mukaan Marxin ajattelussa on näkyvissä katkos toisaalta feuerbachilaisen filosofisen antropologian sekä dialektiseen materialismiin siirtymisen välillä, sekä toisaalta dialektisen materialismin ja Grundrissen ja Pääoman ekonomiakriittisten kirjoitusten välillä. Noh, täytyy myöntää että kysymys tässä kohtaa Marx-eksegetiikassa minulla lyö tyhjää. Kiinnostava kysyms joka tapauksessa.

Vaikka, kuten tuli todettua, Marxin käsitteistöstä ei löydy suoranaisen sosiologista sanastoa, niin voidaan Marxin ajattelulle löytää konteksti myös nykyajassa. Ja vaikka Marxin ajattelun empiirinen puoli onkin monin paikoin virheellistä, on empiirisen aineiston käyttö kuitenkin itsessään olennaista. Marxin metodologiassa puolestaan esiintyy mm. sellaisia käsitteitä ja ideoita kuin "teoreettinen työ kritiikkinä" (kuvauksen ja kritiikin ykseys), "oleminen ja tajunta", "olemus ja ilmeneminen", "abstraktin ja konkreetin ykseys", "abstraktista konkreettiseen nouseminen" (kiehtova kuvaus tästä on löydettävissä erityisesti "Grundriseen johdannosta"), "subjektiivisen ja objektiivisen dialektiikka", "totaliteetti", "teoreettinen johtaminen" sekä "historiallisen ja loogisen ykseys".

Marx on ontologiassaan holisti, mutta hänen totaliteettinsa sisältää ristiriitoja. Eivätkä nämä ristiriidat ole ainoastaan luokkaristiriitoja, vaan esimerkiksi myös tuotantotapojen ja tuotantosuhteiden välillä on löydettävissä ristiriitoja. Marx korosti yhteiskunnan objektiivisuutta (objektiiviset sosiaaliset suhteet ja rakenteet), mutta myös subjektiivinen momentti täytyi hänen mukaansa ottaa huomioon. Todellinen toimija on olemassa toisaalta tajunnassaan ja toisaalta objektiivisissa sosiaalisissa suhteissa. Tässä kohtaa subjektiivisen ja objektiivisen välinen dialektiikka pätee.

To be continued...

Ei kommentteja: