perjantai 21. elokuuta 2009

Vorrang des Objekts

Haluan kiinnittää huomion subjektiin ja objektiin sekä siihen kuinka tämä suhde on olennaisesti eettinen. Huomion haluan osoittaa myös siihen tieteenfilosofiseen teesiini että tiedon historiallisen subjektin tapa ottaa objekti haltuun on toisaalta episteemistä ja toisaalta eettisesti merkittävää. Kirjoitan aiheesta Adornon "Vorrang des Objekts"-ajattelun kautta.

"Vorrang des Objekts" tarkoittaa karkeasti ottaen objektin etusijaa, sitä, että kielletään kielen koskaan voivan täydellisesti kuvaavan objektia sen autonomisuudessaan ja erityisyydessään. Se tarkoittaa myös sitä, että subjekti on aina jollain tavoin objektiivisen määrittämää. Subjekti muotoutuu historiallis-konkreetiksi saatuaan määreensä objektilta. Vastoin Heideggeria ja Hegeliä, Adorno ei aseta ajattelunsa lähtökohdaksi "Olemista" (Sein) vaan "Jonkin" (Etwas). Jotain on. Idea mukailee vanhaa sananlaskua, jonka mukaan kieli ei voi tyhjentävästi kuvata objektiivista todellisuutta. Tietäminen on vallankäyttöä objektia kohtaan, ja tämän vuoksi subjektin ja objektin suhde on ensisijaisesti eettinen. Episteemisesti "Vorrang des Objekts" on tulkittava materialismiksi, jossa materiaaliselle todellisuudelle annetaan etusija tietävän subjektin kategorioihin ja käsitteisiin. Käsitteiden on muututtava kun todellisuus muuttuu.

Marxia ja Lukacsia Adorno syyttää siitä, että nämä pyrkivät tuomaan koko objektiivisen todellisuuden osaksi tietävän subjektin ykseyttä. Objektin erityisyyttä ei kunnioiteta. Subjektia ei voida ajatella olevan olemassa itsenäisesti ilman objektia, joka määrittää subjektin. Tällaisesta asetelmasta puhuu mm. Evelyn Fox Keller kirjassaan "Tieteen sisarpuoli" erottaessaan jäykän autonomisuuden (jossa tiedostava minä erottaa itsensä objektista) dynaamisesta autonomisuudesta, jossa subjektin riippuvuus objektista (luonnosta, historiasta, sosiaalisesta todellisuudesta) tunnustetaan. Tietoinen ihmisyksilö, jonka on mahdollista tietää, on aina historiallis-sosiaalisesti positioitunut.

Adornon epistemologiassa olennaista on se, että koska materialismi on tosi, myös subjekti on objekti. Ihminen on osa luontoa. Tämä tarkoittaa sitä, että järjen ottaessa ykseyteen tuovan muodon myös ihmiset tuodaan ykseyteen. Tällaisen järjen maaperästä kasvaa antisemitismi, nationalismi, seksismi ja rasismi. Kaikki eroavaisuudet objektista suhteessa subjektiin kielletään. Kaiken on oltava subjektin tietojärjestelmiin sopivaa. Toinen tuodaan osaksi Samaa (Levinas). Tieteessä oliot ovat esineellistyneitä, niille ei anneta niiden tarvitsemaa tilaa. Todellisuus keskiarvoistetaan kaavoihin ja subjektiivisiin kategorioihin.

Adornon materialismissa tämä kaikki tarkoittaa sitä että etiikka ja epistemologia ovat yhtä. Tapa jolla järki on suhteessa maailmaan, on ennen muuta myös eettinen suhde. Adornon ja Horkheimerin valistuskritiikki on aina myös identiteettiajattelun kritiikkiä. Objektille ei ole selvää identiteettiä. Se on erityislaatuinen ja autonominen.

Ei kommentteja: