lauantai 18. heinäkuuta 2009

Utooppisista affekteista

Tosiaan, tuli vallankumouksellisen sitrushedelmän kanssa yhdistettyä raivosta ja filosofiasta halkeilevat kallomme, ja kehitimme "utooppisen affektin" käsitteen. Kuten jo on mainittua, "affekti on ruumiillinen vaikutus (lat. affectus), jonka seuraus (affectio) koetaan ja tulkitaan esimerkiksi 'emootioksi'. Utopia puolestaan on "paikka, jota ei ole", tai ihanteelliseksi ajateltu (yhteiskunta)tila. Utooppinen affekti on siis ruumiillinen vaikutus, johon liittyy kokemus tai ajatus paikasta, jota ei ole mutta jonka pitäisi olla." Kiinnostavaa olisi pohtia asetelmaa "tapahtuman" käsitteen kautta.

Kuten olen jo aiemmin mm. Joycea käsitellessäni ajatellut, tapahtumallisuus liittyy käsitteiden ja aika-avaruustilan epäsynkronisuuteen. Käsitteiden synty on tapahtumaa siksi ne asettavat aika-avaruuden uudenlaiseen järjestykseen. En tiedä miten sitten pitäisi suhtautua, kun esimerkiksi Bloch, jolta reilulla kädellä ammennan, asettuu Kantia vastaan sanoessaan, että aika ja tila eivät ole 'a prioreja' joiden kautta hahmotamme maailmaa vaan maailman itsensä piirteitä. Ajatukselle on kaksi päälähdettä: toisaalta Bernhard Riemannin geometria, jossa tila on riippuvainen paikallisten muuttujien vaikutuksista. Toisaalta tilan muuntuminen on kiinni ajatuksesta, että itse materia on aktiivista, ei pelkkää passiivista toiminnan kohdetta. Aika on riippuvaista tilasta, materian liikkeistä. Taloudessa ja työnjaossa syntyvä materian liike tuottaa erilaisen aikakokemuksen, riippuen subjektin positiosta. Työtä tehdessään ihmisen aikakokemus on toisenlainen kuin ollessaan terassilla oluella. Utopiassa nämä eri aikakokemukset asettuisivat Blochin mukaan synkronisuuteen.

Vetämällä voimakkaasti mutkia suoraksi voidaan "tapahtuman" käsitettä juuri lähestyä materian liikkeen ja paikallisten muuttujien geometrian avulla. Lämpimän (intohimon, affektien?) ja kylmän (teoretisointi, analyysi) virran yhdistäminen toteuttaa konkreetin utopian. Konkreetilla utopialla Bloch tarkoittaa teoreettiseen analyysiin, oikeantasoiseen materiaaliseen ympäristöön perustuvaa praksista, teorian ja toiminnan ykseyttä. Konkreetti utopia on luonteeltaan tapahtumaluonteista, jossa "paikalliset muuttujat" tuottavat tapahtumallista liikettä - aika-avaruustilan ja käsitteiden välistä epäsynkroniaa. Käsitteiden muuttuminen vaatii siis usein materiaalisen tilan muuttamista, jotta käsitteellinen hahmottaminenkin voisi muuttua. Voisi kenties sanoa, että vasta utooppisilla teoilla, joilla on konkreettisia vaikutuksia, voi muuttaa ajattelunkin utooppiseksi. Kuinka moni kyynikkokin koki viime kevään yliopistolakia vastaan kohdistuneissa mielenosoituksissa huumaannuttavan konkreetin utopian läsnäoloa, positiivista Toivon tunnetta? Konkreetti utopia voi toteutua vain tulemalla paikallisiksi muuttujiksi, jotka muuttavat tilaa toivon kokemukselle suotuisaksi. Ja juuri näin kävi mielestäni viime keväänä.


(On vielä pohdittava tässä yhteydessä symbolisen järjestyksen ratkeamista ja uudelleenjärjestäytymistä sekä Sartren tapahtuman kerronnallisuutta "Inhossa". Lisäksi on pohdittava taloksi-asettumisen ja benjaminilaisen shokin sekä muistin anakronisiksen välisiä suhteita. Mutta ne jääköön myöhemmäksi.)

Ei kommentteja: