maanantai 20. heinäkuuta 2009

Pohdintaa Bataillesta omin sanoin

Heideggerilaisesta "olemisen mieli"-ajattelua, jota Jean-Luc Nancy on ajattelussaan korostanut (ja korostan myös itse) sekä Georges Bataillen puhetta heterogeenisen aineksen pyhyydestä on kiinnostava tarkastella rinnakkain ja päällekkäin. Heideggerille ajattelu on toimintaa, ja toimintaa tai taitoa ajatella oleminen mielekkääksi. Se ei ole pelkän olemisen passiivista, mutta merkityksellistä taivastelua. Se pyrkii pikemminkin aktiivisesti jättämään olemisen mielekkyyden silleen. Heidegger hakee ajattelua, ja siten kieltä, joka kykenisi tekemään olemisesta mielekästä. Jollain tavalla Heideggerin kieli on tuhlaavaa, se ei tyhjenny tieteen kielen ekonomisuuteen, eikä pyri "kuvaamaan" todellisuutta yksinkertaisimmillaan "mitään vääristelemättä, mitään lisäämättä". Runoilijat ja ajattelijat ovat olemisen mielen toteuttajia, he käyttävät kieltä "tuhlaavasti", käyttämällä kieltä, jolla ei ole yksiselitteistä merkitystä.

Georges Bataillen keskeinen jaottelu koskee hänen materialismiaan. Hän jakaa materiaan "homogeeniseen" ja "heterogeeniseen" ainekseen. Homogeeninen aines koskee aina tuotantoa, hyödyllistä ja tarkkarajaista ainesta. Se on ainesta, jonka tunnistamme, jolle annamme nimen. Homogeeninen aines on tuotettu, se on valmistettua materiaa (joko kielellisesti tai käytännöllisesti). Heterogeeninen aines puolestaan ei ole tarkkarajaista ja selkeää. Se on tuotannon ylijäämää, jotain mikä jää yli hyödyllisestä aineksesta. Esimerkkinä tällaisesta aineksesta käykööt hyvin uloste. Uloste on ravinnon ylijäämää. Se on "jätöstä". Tuhlaus, ja tämä on siis omin sanoin asettamista, on aina aineksen tekemistä heterogeeniseksi. Se on nimensä mukaisesti hyödyllisen käyttämistä johonkin ei-hyödylliseen. Näin käy esimerkiksi uskonnollisissa uhrirituaaleissa, joissa hyödyllinen eläin, usein ravinnoksi kelpaava, tapetaan jumalten nimissä. Tällainen käytös näyttäytyy järjettömänä utilitaristis-puritaanisessa logiikassa, joka korostaa säästäväisyyttä ja hyötyä mielekkyyden ja olemisen mielen kustannuksella.

Uhraaminen on aina heterogeeniseksi ainekseksi tekemistä, koska se ei keskity höytyyn vaan tuhlaukseen. Bataille pyrkii perustelemaan ajatuksensa uskontotieteellisillä teorioilla, joiden mukaan kieltojen ympäröimä aines on aina jollain tavalla "jotain-aivan-muuta", jotain kieltojen vuoksi pyhää. Tällainen on vaikkapa pyhät esineet. Niitä tulee käsitellä juuri tietyllä tavalla, suurin osa käsittelytavoista on kiellettyä. Kaikki heterogeeninen aines on Bataillen mukaan kielloilla ympäröityä. Paskan parissa puuhastelu, joka Pasolinin mukaan oli kulutuskulttuurin määrittävä toiminto, on kiellettyä ja sen takia eräässä mielessä "pyhää" - tai ainakin houkuttelevaa. Paska on kielloin ympäröityä heterogeenista materiaa. Olennaista heterogeenisessa materiassa on aina myös se, että jollain tasolla heterogeeninen aines jätetään myös kielellistystemme ulkopuolelle. Puhuessamme maailmasta puhumme usein vain tarkkarajaisista objekteista ja olevista, ja kaikki epämääräinen, heterogeeninen jää kielen ulkopuolelle. Heterogeeninen on kielen suhteen eräässä mielessä Toinen.

Heterogeeninen materia voi olla pyhää kuitenkin vain sillä ehdolla, että sen ympärille asetetut kiellot on mahdollista ylittää. "Mona Lisa" taideteoksena on pyhyyttä huokuva ja koskematon vain siksi että fyysisesti voisimme vaikka sylkäistä sen päälle - siitä huolimatta emme sitä tee. Vain rajojen kyseenalaistaminen voi toteuttaa pyhyyden. Bataille kutsuukin transgressioksi sellaista toimintaa, joka asettaa kyseenalaiseksi asetetut rajat pyhän ja profaanin välille. Tällaista transgressiota pyrki Bataille omassa "Silmän tarinassaan" harrastamaan. Myös Markiisi de Saden teoksissa transgressiota on havaittavissa. Transgressio on aktiivista "silleen jättämistä", joka pitää olemisen pyhyyttä, sen mieltä, yllä.

Ei kommentteja: