tiistai 7. heinäkuuta 2009

Platonin dualismista

Platonin teosten voimakas dualismi, sielun ja ruumiin kohtalokas erottaminen, sekä Platonin homoeroottinen Eros, jolla totuus viimekädessä saavutettiin, oli mahdollista vain sellaisessa kulttuurissa, jossa ruumiillinen ja sielullinen työ oli voimakkaasti erotettu toisistaan. Ruumiittomien ideoiden tavoitteleminen antiikissa oli mahdollista vain sulkemalla ruumis ulos julkisuudesta, sulkemalla ruumiillinen työ ulos.

Ritva Ruotsalainen kirjoittaa Sara Heinämaan toimittamassa teoksessa "Naisen tieto" (Art House, 1989) seuraavaa: "Platonin ajattelun kannalta äärimmäisen keskeinen sielu/ruumis-dualismi oli mahdollista vain yhteisössä, joka oli täysin irrallaan niin materiaalisen kuin reproduktionkin alueista." (ibid., 84) Sielun ja ruumiin jaolla oli selkeä yhteiskunnallis-historiallinen alkuperä. Dualismia voi esiintyä vain siellä, missä keskeinen kokemus todellisuudesta on jyrkästi kahtia jakautunut; siellä, missä kaksi erilaista kokemuksen laatua suljetaan toisiltaan. Näin tapahtui myös antiikin kreikassa, ja niin tapahtuu myös Platonin teksteissä.

Huolimatta paikoittaisesta myötämielisyydestä naisten kykyjä kohtaan, Platonin keskeinen sävy naisista puhuttaessa ei ole aikakauden henkeä vastaan. Uusintaminen, reproduktio, erotettiin voimakkaasti luomisen sfääristä, jossa filosofian harjoittaminen keskeisesti tapahtui. "Elämän välttämätön osa, arjen uusintaminen, naisten ja orjien elämä, näyttäytyi filosofeille vastenmielisenä ja arvottomana ja sellaisten ihmisten työnä, jotka eivät pysty eivätkä halua harjoittaa filosofiaa" (ibid.) Viisaan oli tultava mieluummin sielultaan kuin ruumiilaan raskaaksi.

Ei kommentteja: