lauantai 18. heinäkuuta 2009

Negatiivisesta luennasta "Antikristuksen" kohdalla

(Kommentti tänne.)

Santeri Nemo kirjoitti: "Kirjoitin jokunen aika sitten Lars von Trierin elokuvan Antichrist (2009) alustavasta vastaanotosta ja mahdollisesta naisvihasta. Sivuutan tällä kertaa Trierin muut elokuvat - niitä sivusin aiemmassa kirjoituksessa - ja yritän seuraavassa osoittaa, ettei Antichristia voi vahvoin argumentein esittää kovinkaan naisvihamielisenä, vaan päinvastoin: feministisenä."

En tiedä, kun en "Antikristusta" ole vielä nähnyt (Jyväskylässä sitä ei jostain syystä pyöritetä), mutta voisiko tässäkin haloossa ja kuohunnassa olla kyse siitä, että ko. elokuvaa ei osata lukea ikään kuin negatiivisesti? Ikään kuin positiivisena kuvana väärästä todellisuudesta. Ikään kuin kiellon ilmaisuna? Hieman kuten Kafkan tai Beckettin töissä, myös Antikristuksessa näytetään todellisuus sen negatiivisuudessaan, epätotuudessan. Dialektisen siirron, kiellon, avulla voidaan tämä negatiivinen kuva todellisuudesta osoittaa sisältävän vastakohtansa, sen miten asioiden pitäisi olla.

Suomeksi: eihän Kafkan "Oikeusjuttukaan" promotoi totalitaarista byrokratiaa, mutta kuvaa sen kokemuksellisen muodon ja ikään kuin tässä positiivisessa kuvauksessaan saman tien kieltää sen. "Oikeusjuttu" ei ole totalitarismin pelkkä kuvaus, vaan myös sen kielto. Voitaisiinko myös "Antikristus" nähdä dialektisesti paitsi negatiivisen (misogynian) positiivisena kuvauksena, niin myös yhtä lailla sen kieltona?

Ei kommentteja: