maanantai 20. heinäkuuta 2009

Lisää pohdintaa Bataillesta - affekteista ja fasismista

Georges Bataillen keskeisenä käsitteenä on tuhlaus. Bataille tukeutuu tuhlauksen käsitteessään Marcel Maussin tutkimuksiin potlatch-intiaaneista. Hän pyrkii kääntämään ympäri klassisen taloustieteen paradigmaattisen niukkuusoletuksen tarkoituksenaan ylittää utilitaristinen ajattelutapa tuottamattoman tuhlauksen käsitteen kautta. Ihmisessä on Bataillen mukaan tuhoamisimpulssi, joka pyrkii vapautumaan. Tuhlaus liittyy olennaisesti tähän. Tuotannon ja todellisuuden haltuunoton Bataille näkee tuhlaukselle toissijaiseksi, pelkiksi välineiksi tuhlaukselle. Ihmiskunnan perusongelma hänen mukaansa on ylenpalttisuus.

Marcel Maussin tutkimuksien pohjalta Bataille väittää, että esimerkiksi potlach-intiaanien lahjanantokulttuuri on osoitus tuhlaavasta käytöksestä. Aina kun intiaaniryhmä oli saanut lahjan, oli lahja kompensoitava suuremmalla lahjalla. Toinen ryhmä reagoi tismalleen samalla tavoin näiden kahden ryhmän ajautuen näin yhä suurempiin vaikeuksiin keksiessään yhä suurempaa vastalahjaa. Bataillen mukaan vaihto on tuhlausprosessi, jossa yhä suurempia määriä materiaa tuhlataan kompensoimaan toiselta ryhmältä saatu lahja. Tässä onkin Bataillen suurin eroavaisuus Maussiin, jolle lahja oli ensisijaisesti yhteisöllisyyden perusta.

Homogeeninen ja heterogeeninen materia voidaan ymmärtää vastaamaan pyhän ja profaanin jaottelua. Bataillen näkökulma pyhään on tuhlauksen ja tuotannon näkökulma. Heterogeeninen aines tuotetaan tuhlauksessa. Sen sijaan homogeeninen aines on yhteismitallista tuotannon sfäärin ainesta. Tuotannossa ihminen typistyy abstraktioksi, funktioksi, eikä eroja havaita. Homogeeninen myös aina rajaa heterogeenisen ulos. Heterogeeninen on näin homogeenisen suhteen "Toiseutta". Homogeeninen ottaa heterogeenisen suhteen hierarkisesti ylemmän aseman. Heterogeeninen aines, kuten uloste, on osa kirottujen valtakuntaa.

Bataillen tukeutuu pyhän käsitteessään kahden yhteisön oppeihin. Ensimmäinen niistä, Acéphale, oli salaseura, jonka päämääränä oli rakentaa uusi uskonto, joka olisi muodoltaan "päätön", keskukseton yhteisö vastakohtana 30-luvulla riehuneelle Hitler-kultille. Acéphalen toiminta oli pyhitetty inhimillisen eksistenssin tuhlaavalle tuhoamiselle. Kultti harjoitti potlatch-tyyppistä tuhlaavaa lahjakulttuuria ja oli kiinnostunut mm. vapaaehtoisista ihmisuhreista. (Tämä on tosin kiistanalaisempi "fakta". Voi nimittäin olla että Collège levitti tällaisia huhuja sisäpiirivitsinä.) Toinen, tieteellisempi yhteisö, jolle pyhä oli mielenkiinnon kohteena, oli Collège de Sociologie. Näiden kahden ristiriitaisen suuntauksen yhdistämisen idea Bataillella oli tehdä pyhän sosiologiasta pyhää. Ideana oli sakralisoida sosiologia.

Pyhän käsitteen kautta sekä aikakauden myrskyjen vaikutuksesta, Bataillen kiinnostus fasismin teoriaan nousi. Bataille näki fasismissa havaittavan pyhän, heterogeenisen aineksen tulevan hyödynnetyksi yksipäisen militarismin hyväksi. Affektuaalisen pyhän hyväksikäyttö sinällään oli Bataillen mielestä oikein; vain tuotantoon, siis ei merkityksellistävään tuhlaukseen, keskittyvä homogeeninen demokratia joutuu alistumaan affektien jyllätessä. Populistinen kansallissosialismi kykeni vakuuttamaan massat siitä, että Hitler kykenisi tekemään olemisesta jälleen pyhää. Collègen poliittisena tavoitteena oli tuoda affektuaalinen pyhä päättömän yhteisön käyttöön. (Kaikuja tällaisesta ajattelusta voidaan löytää mm. Tuomas Nevanlinnan viimeaikaisista puheista tehdä vasemmistolaisesta politiikasta populistisempaa.)

Bataillella oli kuitenkin pyhää koskeva vakava ongelma. Kuinka affektiivinen ekonomia olisi mahdollista? Onko affektien kanavointi yhteisölliseen hyötykäyttöön ollenkaan mahdollista? Collège halusi käyttää hyväkseen samaa affektuaalista energiaa kuin fasismi, joka oli mobilisoinut nämä affektit omien poliittisten päämääriensä tarpeisiin (ja, kuten on osoitettu, myös Kokoomus Suomessa). Bataillen mukaan näitä affektiivisia voimia ei kuitenkaan pidä kaapata väkivalloin vaan niiden on saatava vapaasti leikkiä. Ongelmana kuitenkin on se, että nämä affektit vapaasti leikkiessään eivät voi kohdistua vasemmistolaisen politiikan tarpeisiin. Se kuuluu hyödyttömän tuhlauksen sfääriin. Toisen maailmansodan jälkeen Bataille menettääkin uskonsa politiikkaan.

Ei kommentteja: