perjantai 3. heinäkuuta 2009

Kokemus ja katkos

Kokemus on James Joycen romaanissa "Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta" paitsi virtaavaa ja epämääräistä, myös rikkinäistä, katkonaista. Joycen kerronta on paitsi maalailevaa niin myös tahallisen töksähtävää katkeavaa. Kerronta muuttuu kuin iskusta päähenkilön siirtyessä elämänvaiheesta toiseen. Hyppy lapsuudesta murrosikään on valtava. Lapsuuden ihmettelevä suhtautuminen maailmaan, Jumalaan ja tyhjyyteen muuttuu nuoruudessa angstintäyteiseksi mielikuvien sarjaksi, jossa helvetti, Jumalan viha ja kuolema ovat elävästi, todesti läsnä.

Olennaista tai kiinnostavaa ei tässä ole kokemuksen sisältö, vaan se kuinka romaanin edetessä kokemus saa katkonaisen ja rikkonaisen muodon, juuri sellaisen kuin inhimillinen kokemus todella on. Inhimillinen kokemus ei nimittäin ole johdonmukaista etenemistä ja kasvamista kuten klassisen kaavan kerronta antaa ymmärtää, vaan ruumiillisten muutosten ja fyysisen ympäristön muutosten tuottamien katkosten kokonaisuus. Omaelämänkerralliseen muotoon kirjoitettu romaani keskittyy kuoleman kohtaamiseen ihmiselämässä, sekä siihen kuinka suhteemme kuolemaan, tyhjyyteen määrittää inhimillistä peruskokemusta maailmasta. Joycen romaani on jatkuvaa kuolemaa kohti olemista - tässä keskeinen motiivi kirjoittaa romaani elämänkerralliseksi.

Kokemuksen katkoksellisuus näkyy ehkä helpoiten fyysisen ympäristön muutoksissa. Muuttaessasi toiselle paikkakunnalle, kokemuksesi muuttorytäkässä hakee muotoaan. Asettuminen taloksi on murroksen esiintymistä. Murros olemisessa on taloksi asettumisen indikaattori. Kohdatessaan objekteja ja toisia ihmisiä, ihmisen kokemus on taloksi asettumisen tilassa. Shokki, sen benjamilaisessa mielessä, suistaa olemisen raiteiltaan ja saattaa taloksi-asettumisen näkyviin. Taloksi asettuminen itseasiassa on se, missä olemisen mieli voi paljastua. Kieli on olemisen talo, sanoi Heidegger. Kokemuksen kielellistäminen on taloksi asettumiseen vaadittava toimenpide. Shokki on se, joka herättää kokemuksen jokapäiväisestä kenen-tahansa olemisesta ja vaatii kielellistämään todellisuudessa tapahtuvan muutoksen.

Tällaista muutosta Joycen romaanikin kuvaa. Ajattelu vaatii olemisen katkosten, sekä niistä syntyvien shokkien uutta ja aina uutta kielellistämistä. Shokki itsessään johtuu siitä, että uuteen fyysiseen tai ruumiilliseen tilan siirtymiseen ei vanhan tilan käsitteet ja kieli riitä. Käydessään kotikaupungissaan, josta asuu jo kaukana, palaa ihminen vanhojen kokemustensa piiriin, vanhat käsitteet palaavat. Katkos, ja siten shokki, on sen havaitsemista, että vanha tapamme kielellistää todellisuutta ei enää uudessa tilassa päde. Ja kun uudet käsitteet on otettu käyttöön, oleminen hakee uuden muotonsa.

Ei kommentteja: