perjantai 10. heinäkuuta 2009

Baconin luontometaforasta

Ilkka Niiniluoto on suuressa viisaudessaan vuotanut meidän maallikoiden keskuuteen "oikean" tulkinnan Francis Baconin metaforista koskien tieteen tapaa tunkeutua luontoon ja sen salaisuuksiin kuin penis vaginaan. Baconin mukaan luonto tulee orjuuttaa tottelemalla häntä (luontoa; "she", "her"). Niiniluodon mukaan kyseessä on pelkkää sanojen metaforista, heuristista käyttöä ilman vakavampaa misogyniaa. Niiniluoto arvelee, että Bacon käyttää misogynistista kieltä vain selventääkseen lukijoilleen sen, mitä hän filosofiassaan ajaa takaa. Nykytieteessä nämä metafoorat eivät enää Niiniluodon mukaan päde ja voidaankin aivan hyvin ajatella, että tieteen tekeminen ei katso tieteentekijän sukupuolta.

Niiniluodon Bacon-tulkinta kuitenkin perustuu nähdäkseni virheelliselle käsitykselle kielestä ja merkityksistä. Merkitykset eivät toteudu itsetiedostavan subjektin sisäisyydessä vaan merkityksillä, kielellä ylipäänsä on historia, josta eivät kielen myöhemmät käyttäjät pääse eroon. Kieli rakentaa todellisuutta. Todellisuudella on historiansa.

Käsitteet eivät synny tyhjästä, vaan uusien käsitteiden synty on emergoitumista vanhoista käsitteistä ja merkityksistä. Uudet käsitteet kantavat väistämättä mukanaan aiempia merkityskerrostumia. Ei ole puhdasta egoa, joka rationaalisesti muodostaisi merkityksiä päässään käyttäen kieltä kommunikaation välineenä. Kieli ei ole pelkkä väline, vaan osaltaan myös maailma jossa ihminen elää. Kuten voisi sanoa, konkreetiksi tullessaan, maailma vaatii kieltä. Vain diskurssissa jäsennetty todellisuus voi olla todellisuutta ylipäänsä. Tätä ei tietenkään tarvitse ajatella miksikään löyhäksi relativismiksi. (Itseasiassa en osaa ottaa kantaa koko relativismin ongelmaan.) Kysymys on siitä, että todellisuudesta saatava tieto tapahtuu aina diskursiivisen objektivoinnin tuloksena, jolloin tieto itsessään on vallankäyttöä todellisuutta itseään kohtaan. Tieto on haltuunottoa. Levinasin termein, tieto pyrkii tuomaan Toisen osaksi Samaa. Tämä ei tarkoita tiedon hylkäämistä, mutta sen huomaamista, että todellisuus ei koskaan ole vapaa inhimillisistä intresseistä; jo pelkästään sen takia, että todellisuus itsessään konkreettisena on diskursiivisen objektivaation tulosta.

Mitä Baconiin tulee, on hänenkin metaforansa käsitettävä edelleen relevanttina. Vaikka tieteessä ei eksplisiittisesti käytettäisikään misogynististä metaforaa, on tieteelliseen kulttuuriin jo vahvasti pesiytynyt naisvihamielisiä merkityskerrostumia.

Ei kommentteja: