lauantai 18. heinäkuuta 2009

Ajan miehinen synty

Antiikissa vahvasti juurtunut tapa erotella ja hierarkisoida henkinen ja ruumiillinen, ideaalinen ja materiaalinen, miehinen ja naisinen toisistaan näkyi vahvasti myös Platon & co. ajattelussa. Platonilla henkiset, vain järjellä tavoitettavat muodot, olivat korkeampia ja täysin ruumiillisesta irrotettuja. (Ratkaisun historiallista, sukupuolitettuun työnjakoon liittyvää taustaa olen käsitellyt muualla.) Myös Aristoteleella jako oli olemassa, vaikkakaan ei niin jyrkästi kuin Platonilla. Muodot eivät Aristoteleella olleet enää toisessa todellisuudessa vaan ne olivat itse todellisuutta jäsentäviä periaatteita. Yhtä kaikki, naiseuteen liitetty materia, sekä materiaan liitetyt epämääräisyyden ja kaoottisuuden piirteet olivat "muodon" (eidos) käsitteessä läsnä vielä Aristoteleellakin. Aristoteelisessa traditiossa tiedon kohde oli muodon kontemplaatiota hengessä. Henki meni vielä Aristoteleellakin materian edelle.

Genevieve Lloyd korostaa teoksessaan "Miehinen järki" (Vastapaino, 2000) että näillä miehinen-naisinen assossiaatioilla ei sinällään ole vaikutusta Platonin tai Aristoteleen argumenttien pätevyyteen, mutta se kertoo siitä, kuinka ajattelu heijastaa ja on symboloinut tiettyä sukupuolten välistä hierarkiaa koko filosofian historian ajan. Vielä keskiajalla aristoteelinen traditio oli voimissaan.

Uudelle ajalle tultaessa aristoteelinen traditio alkoi kuitenkin väistyä. Francis Baconin filosofiassa rajaa muodon ja materian välillä ei enää ollut, jolloin myöskään aineen hylkääminen kokonaan tieteestä ja järjestä ei ollut mahdollista. Tietoa hankittiin nyt aistien kautta. Mutta koska materiaan edelleen oli liitetty naisellisuuden, kaoottisuuden ja epämääräisyyden leima, oli tiedon, sen sijaan että olisi irtautunut materiasta ja keskittynyt kontemploimaan muotoa, otettava materia haltuun. Tieto onkin Baconille lähes vallan synonyymi.

Baconin valta ei kuitenkaan ole alistavaa kahlitsemista, vaan ritarillista herrasmiesmäisyyttä, jolla luonto (nainen) houkutellaan ja vietellään tieteen luokse. Luontoa voitiin hallita vain jos sitä toteltiin. Tulikin luoda ihmisen ja luonnon välille siveä avioliitto, jossa luontoa tottelemalla, saamalla luonnosta tietoa, voitiin luonto saada alistumaan. Mielen on oltava puhdas ja kirkas, alistuva ja avoin. Aktiivisuus saavutetaan passiivisuudella (kts. Keller 1988, 43). Kummallista on kuitenkin Baconin ajattelun sisältämä dialektiikka. Vaikka tiede ja luonto ovatkin avioliitossa, on siitä syntyvät lapset - hyvinvointi, teknologia, tieto - kuitenkin pelkästään miehisiä. Bacon kirjoittaa "ajan miehisestä synnystä". Luontoa tottelemalla, liittymällä avioliittoon sen kanssa, voidaan saavuttaa hyvinvointia kasvattavia tuloksia. Avioliitossa syntyneet lapset otetaan miehen haltuun.

Kun agraariyhteiskunta kehittyi, syntyi nykyäänkin vaikuttava sukupuolten välinen työnjako. Miehet uurastivat päivät pelloilla ja lapset jätettiin äidin hoitoon uusintamisen piiriin. Miesten työ tapahtui tuotannossa, naisten uusintamisessa. Monien feministien mielestä isyys onkin ideologinen konstruktio kaapatessaan lapset äidiltä työskentelemään omia tarkoitusperiään varten. Patriarkaatti päätti mikä tulisi lasten kohtalo oleman. (kts. Rantalaiho et al. 1986) Kuten Baconilla, niin myös varhaisessa agraariyhteiskunnassa isä, patriarkaatti, otti avioliitossa syntyneet lapset haltuun palvelemaan miehistä tuotantoa ja kulttuuria. Bacon voidaankin, Niiniluodon itkuista huolimatta, julistaa patriarkaattisen yhteiskunnan keskeiseksi ideologiksi.

Ei kommentteja: