tiistai 30. kesäkuuta 2009

Oleminen mielekkyytenä - mielekkyys olemisen totuutena

makislav kiittää minua mielenkiintoisesta esseestä ja kysyy: "miten olemisesta voidaan päästä jotenkin selvyyteen? Miten sitä voisi tutkia? Voidaanko olemista ajatella jokseenkin metafyysiseksi käsitteeksi siinä mielessä, että se "ylittäisi" kaiken läsnäolevan?"

Vastaan seuraavaa:

Oleminen on Jean-Luc Nancyn mukaan toimintaa tai tietynlaista 'käyttäytymistä'. Olemisen totuus paljastuu olemisen ajattelussa, jossa pyrkimyksenä on saada esiin olemisen "mieli" tai "mielekkyys". Kun tämä mielekkyys on tavoitettu, jätetään oleminen "silleen". Silleen jättäminen (Gelassenheit) on aktiivista olemisen mielen ylläpitämistä. Olemisen totuus tapahtuu aukeamassa (ereignis). Totuudella on tässä ontolog-hermeneuttinen merkitys - se on historiallisesti konstituoituvan olemisen mielen tai mielekkyyden tarkastelua.

Mielestäni Heideggeria luettaessa olennaisia käsitteitä ovat juuri "mieli" (Sinn) tai "mielekkyys". Olemisen totuus on sen mielekkyydessä - kuten englanniksi sanottaisiin "make sense". Se ei viittaa episteemiseen totuuskäsitykseen vaan tapahtumalliseen, ymmärtävään totuuskäsitykseen.

Nancy myös korostaa että olemisen totuuden ajattelu, tai nk. fundamentaaliontologia, onkin pohjimmiltaan eettistä, koska se hakee olemiselle mielen antavaa tapaa ajatella. Fundamentaaliontologia olisi Heideggerille alkuperäistä etiikkaa.

Miten olemisesta "voidaan päästä selvyyteen", on mahdollista nimenomaan hermeneuttisen, ymmärtävän tutkimuksen keinoin. Juuri tällaista metodiahan esim. Gadamer on kehitellyt.

Olemisen metafyysisyys taasen on sen verran monimutkainen kysymys, että en voi siihen porautua juuri nyt. Tyydyn kuitenkin huomauttamaan että Heidegger myöntää sen, ettei milloinkaan päässyt irti metafysiikan kielestä, jolloin metafysiikasta on väistämättä jälkiä Heideggerinkin filosofiassa. Siirtyminen myöhäistuotannossa runolliseen, kaunokirjalliseen tyyliin johtuu juuri metafysiikan kielen hylkäämisestä.

Ei kommentteja: