tiistai 23. kesäkuuta 2009

Immanentti ja transsendentti utopia

Tapaa ajatella utooppisesti, voidaan erottaa kaksi. Toinen on transsendentaalisti ymmärretty jossain mielessä objektiivinen utopia, joka olisi ihmiskunnalle kokonaisuudessaan hyväksi. Tällainen käsitys tietenkin vaatii jonkinlaisen arvoperustan ja koherentin ihmiskäsityksen ollakseen ajateltavissa. On laadittava vähintään minimaalinen käsitys ihmisluonnosta. Toinen käsitys utopioista ei tällaisia oletuksia kaipaa. Se toimii immanenssin tasolla, jossa aktiivinen todellisuuden haltuunotto ja sen rakentaminen on olennaista. Immanentti utopia toimii virtuaalisesti, mutta reaalisesti laittaen aktiivisen moneuden, joka itse asettaa päämääräänsä halussaan, liikkeelle.

Vaikka anarkismi sitoutuukin - yleensä - tiettyyn, vähintään minimaaliseen ihmiskäsitykseen, on ehkä mielekkäämpää palauttaa anarkismi, ainakin strategisesti, immanentin utopian todellisuuteen. Kuten monet anarkistikirjoittajat toteavat, anarkismissa päämäärät ja keinot käyvät yksiin. Vapauden utopiaa toteutetaan jo toisintoimimisen immanenssissa. Kyse on vastaelämästä, vastaan olemisesta - siis eksistentiaalisessa ja ontologisessa mielessä. Anarkismi elää jo utopiaansa, ei odota vallankumouksen rakentavan sitä. Anarkismia muistuttavista liikkeistä Kansainväliset Situationistit (SI), jonka lasken pikemminkin marxilaiseen kuin anarkistiseen traditioon, olivat lähellä immanenttia utopiaa pyrkiessään ylittämään taiteelle varatun luovuuden ja lupauksen onnesta tässä-ja-nyt. (Samuel Butlerin utopiatermi "Erehwon" käsitettynä tässä "now-hereksi" eikä "no-whereksi".) Taiteen ylittäminen täytyy tässä ymmärtää dialektisesti: taide asetettuna elämää vastaan ylittyy tekemällä arkielämästä, josta taide on suljettu museoin pois, esteettisen luovan vapauden tilan. Taiteen kumoaminen tarkoittaa tässä siis "aufhebungia", ylittäen kumoamista - ei taiteen tuhoamista.

SI:nkin ohjelma tulee laskea osaksi immanentin utopian suuntausta, koska se sitoutuu aktiiviseen nihilismiin, joka pyrkii negatoimaan vallitsevan spektaakkelimaisen todellisuuden tässä-ja-nyt, pikemminkin kuin huomenna, vallankumouksen jälkeen.

Mutta kuten dialektiikassa yleensä, on myös tämä esittämäni erottelu yksipuolinen. Immanentti utopia on dialektisessa suhteessa transsendenttiin: toisaalta transsendentti utopia aktivoi immanenttia "ei-vielää" - ja toisaalta immanentti utopia toteuttaa transsendenttia utopiaa immanenssissa - toiminnassa, liikkeessä.

Ei kommentteja: