tiistai 26. toukokuuta 2009

Laki, synti ja armo

Kirkkoisä pyhä Augustinus, katolisen kirkon merkittävin teologi ja filosofian historian kiinnostavimmista ajattelijoista, käsittelee teoksessaansaan "Usko, toivo, rakkaus" (Kirjapaja 2004) katolilaisen kristillisyyden historianfilosofiaa. Kristillisen opetuksen mukaisesti hän lähtee liikkeelle apostolisesta ajatuksesta, että rakkaus on kaikkein tärkein kolmesta kristillisestä hyveestä.

Rakkautta tarvitaan Jumalan aitoon kohtaamiseen. Rakkaus Jumalaan tuo väistämättä mukanaan myös uskon ja toivon Häneen. Toisaalta, rakkaus Jumalaan voi syntyä ainoastaan armon kautta, mikä taas on riippuvainen täysin Jumalan tahdosta. On siis uskottava Jumalan rakkauteen ja toivottava sitä. Usko toimii rakkauden välityksellä. Jumala lahjoittaa rakkaudessaan ihmiselle uskon Häneen. "Usko, joka on rakkaudessaan puutteellinen, anoo, jotta saisi; etsii, jotta löytäisi; kolkuttaa, jotta slle avattaisiin. Uskossa saadaan se, mihin laissa vain käsketään." (Augustinus 2004, 139) Lain määräykset ovat vain ulkoisia pakkoja jos ihmisellä ei niitä noudattaessaan ole rakkautta. Kantilaisesti: vain hyvä tahto on hyvää itsessään. "[L]aki voi vain käskeä, mutta ei auttaa." (ibid.)

Lain kautta kuitenkin saadaan tieto synnistä, siitä mikä on väärin. Lain mukaan eläminen ei vielä ole Jumalan rakkaudessa elämistä, koska Jumalan henki ei ole ihmistä auttamassa, mutta on askel oikeaan suuntaan. Koska Jumalan rakkaus, armo, ei vielä ole ihmisen tahtoa koskettanu, on inhimillinen laki ainoastaan lakia ja kuria lihaa vastaan. Laki on olemassa lihan kontrolloimiseksi. Laki paljastaa kuitenkin lihasta lähtevän synnin. Augustinus siteeraakin Raamatun sanoja: "Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi." (Room. 5:20)

Jos ihminen on kuitenkin alkanut rakastamaan Jumalaa, saanut armon, eli sisäistänyt ulkoisen rituaalin (pascalilais-althusserilaisessa mielessä), on ulkoinen laki muuttunut aidoksi uskoksi. Tällöin ihminen alkaa Augustinuksen mukaan elämään Pyhässä Hengessä. Tässä vaiheessa siirrytäänkin uskon vaiheesta toivon vaiheeseen. Ihminen saa Jumalalta aidon pelastuksen toivon.

"On siis neljä eri vaihetta: ensimmäinen on ennen lakia, toinen on lain alla, kolmas on armon alla ja neljäs on täydessä ja rikkumattomassa levossa." (Augustinus 2004, 140) Kaikki nämä vaiheet pätevät paitsi ihmisyksilön uskon vaiheisiin, niin myös koko maailman historian kulkuun. Edenin puutarhassa elämä oli esilaillista, vasta Mooses toi Lain maailmaan. Mooseksen Israelin kansalle välittämä laki oli ensimmäinen askel kohti pelastusta. Armon ajassa Välittäjä tulee maailmaan Jeesuksen hahmossa ja antaa armon, uskon mahdollisuuden kaikille ihmisille. Elämme Augustinuksen mukaan armon aikaa, jolloin viimeinen kamppailu lihan ja hengen, synnin ja Jumalan välillä käydään. Jumalan valtion voitto takaa rakkauden voiton. Kaikkien lain käskyjen tarkoitus ja päämäärä on rakkaudessa. Kaikki käskyt ovat oikein vain jos niitä noudatetaan Jumalaa rakastaen. Kantilaisesti: moraalilakia noudattaen hyvän tahdon alaisuudessa.

Ei kommentteja: