keskiviikko 13. toukokuuta 2009

John Hick Raamatun jumalasta

Vaikka analyyttisen brittiuskonnonfilosofin John Hickin lähestymistapa uskonnonfilosofisiin kysymyksiin onkin tämän pluralismista huolimatta omaan makuuni liian evindentialistinen, esittää hän teoksessaan "Uskonnonfilosofia" (Kirjapaja, 1992) mielenkiintoisia ei-evidentialistisia pointteja koskien Jumalan käsitteen merkitystä. Hän huomauttaa, että silloin kun Jumalan käsitettä lähestytään todistamisen mielessä, kadotetaan jotain olennaista sen sisällöstä. Jumalan olemassaolon loogisen todistaminen olisi Raamatun kirjoittamisen aikoihin ollut omituista ja tarpeetontakin.

"Raamatussa ei väitetä todistettavan Jumalan olemassaoloa filosofisilla perusteluilla; siellä pidetään sen sijaan hänen todellisuuttaan itsestäänselvänä. Raamatun kirjoittajista olisi jopa tuntunut nurinkuriselta yritys todistaa Jumalan olemassaolo loogisin argumentein. He olivat nimittäin vakuuttuneita siitä, että he jo olivat kaikissa elämänsä asioissa yhteydessä häneen ja hän heihin. [...] Heille Jumala oli koettu todellisuus eikä loogisen päättelyn tietä saatu entiteetti. [...] Jos Raamatun lukijalla on vähänkään vastaanottokykyä, hän ei voi olla tajuamatta, että Jumala ei ollut näille ihmisille syllogistisen päätelmän seurauksena saatu propositio tai järjen omaksuma abstrakti idea, vaan koettu uusi todellisuus, joka toi tarkoituksen heidän elämäänsä." (Hick 1992, 78)

Hickin mukaan siis Raamatun kirjoittaneille ihmisille Jumala ei ole olevainen entiteetti, vaan itse olemiseen ja sen mielekkyyteen liittyvä seikka. Jumala oli Raamatun kansoille itse olemisen mieli. Jumala oli mielekkääksi koettu todellisuus itse. Ja juuri tällaisena se täytyykin ymmärtää: merkityksen antajana. On anakronistista puhua Raamatun Jumalasta pelkkänä tosiolevaisena entiteettinä, joka joko on tai ei ole olemassa. Pikemminkin Jumala on käsitettävä todellisuuden itsensä mielekkääksi järjestymiseksi. Sekulaarissa kontekstissa Jumala voidaankin kääntää 'Utopiaksi'. Utopia on Jumalan käsitteen sekulaari vastine, jonka on, ollakseen todellinen mahdollisuus, noustava materiaalisen todellisuuden vallitsevista tendensseistä. Prosessiteologinen käsitys Jumalasta maailmana sekä siihen sisältyvinä positiivisina mahdollisuuksina antaa mahdollisuuden käsittää Jumalan käsite oikein. Jumala on maailman ikuinen tuleminen kodiksi.

Ei kommentteja: