tiistai 19. toukokuuta 2009

Hegelistinen valaistuminen

Hegel alkaa vihdoin Bataillen ja Kojeven kautta avautumaan.

Hegelin dialektinen prosessi lähtee liikkeelle perinteisen tietoteorian ongelmasta: "kuinka voimme saada tietoa ulkomaailmasta?" Hegelille tällainen kysymys implikoi meille tietoisuuden oman itsemme (subjektin) ja maailman (objektin) välisestä vastakkaisuudesta. Tietoisuus subjektin ja objektin erosta implikoi itsetietoisuuden ja siten toisaalta mahdollisuuden saavuttaa objekti tietoisuutemme osana. Hegelille historia on subjektin ja objektin välisten jännitteiden yhä laajempaa tiedostamista. Näin niin pitkään kunnes maailma ja sen historia tulee lopulta subjektille täydellisen tiedostuneeksi.

Alexandre Kojèven Hegel tulkinta korostaa subjektin ja toisen subjektin (objektin) välistä roolia "halun" käsitteen kautta. Ihmisen tietoisuuden kasvu sosiaalisella tasolla perustuu siihen että toinen tunnistaa minut veroisekseen. Historia on tunnustetuksi tulemisen historiaa, niin että herra-orja-dialektiikan jälkimmäinen osapuoli vaatii etummaiselta tunnustusta. Tunnustuksen halua Kojève kuvaa "toisen halun haluamiseksi". Ihminen on Kojèven Hegel-tulkinnassa "negeeraava negaatio". Tämä tarkoittaa sitä, että ihmistä luonnehtii tämän vajavaisuus, halu, jonka negaationa ihminen suuntautuu maailmaa kohden täyttämään tätä haluansa.

Ongelmaksi tulee tässä se, kuinka subjektin itsetiedostuksen prosessin voidaan ylipäänsä todeta? Tämä vaatisi itsetiedostuksen prosessin - ja siten historian - loppumista. Näin Hegelin ja Kojèven mukaan asia onkin: voimme kuvailla Hengen liikettä ylipäänsä siksi, että tämä liike on jo päättynyt. Kojèven mukaan olemmekin päätyneet täydellisen homogeeniseen yhteiskuntaan, eikä filosofialle ole enää kysyntää. Halu on täydellistynyt, historia päättynyt.

Bataille ei jätä prosessia tähän. Hänen keskeisiä käsiteparejaan ovat muiden muassa "tuotanto-tuhlaus"-dikotomia. Kun historia päättyy, tuotanto päättyy. Emme tarvitse enää tuotantoa elääksemme, vaan tuotanto muuttuu ylenpalttiseksi tuhlaukseksi, jonka ideana ei enää ole tuottaa puutteitamme korjaavaa tuotantoa, vaan päästää elämä villiin tuhlauksen, ilonpidon leikkiin.

(Niin, ja tämä informaatio tuli sitten napattua Elisa Heinämäen väitöskirjasta "Tyhjä taivas - Georges Bataille ja uskonnon kysymys". Mainio kirja, suosittelen sitä kaikille.)

Ei kommentteja: