perjantai 3. huhtikuuta 2009

Kauhusta

Bram Stokerin "Dracula" on varmasti kauhukirjallisuuden merkittävimpiä teoksia. Yhdessä Shelleyn "Frankensteinin" kanssa se on osa nykypäivänkin folklorea, osa kulttuurimme kertomusta. Siinä missä Shelleyn "Frankenstein" lähtee pohtimaan teknologiaa ja tiedettä tekemällä romaanistaan modernin version antiikin Prometheus-myytistä, on Stokerin lähtökohtana on tieteen sijaan esimodernit ja -tieteelliset tarinat vertajuovista ja sen vuoksi vitaalisista vampyyreista.

Kun ihminen ensimmäistä kertaa tutkaili omaa ruumistaan, hoksasi hän välittömästi, että verellä on ruumiissa tärkeä tehtävä: veri on elämänvoimaa, elämää itseään. Ja juuri tähän esimoderniin, primitiivisenkiin kokemukseen Stoker "Draculassaan" tarttuu. Vaikka romaani jossain määrin flirttaileekin tieteen, erityisesti koneromantiikan kanssa, on ideana pikemminkin kieltää tieteen, sekä laajemmin "järjen", mahdollisuus tavoittaa todellisuuden syvimmät mysteerit. Uskallan jopa väittää, että Stokerin romaanin suosio johtui nimenomaan siitä, että 1800-luvun lopun lukijakunta oli vielä jossain määrin maagisen kokemuksen piirissä. Mesmerismi (jota myös saman aikakauden kirjailija Edgar Allan Poe käsittelee joissakin novelleissaan), spiritismi, teosofia, jne. olivat kaikki vielä yleisesti totta tuon aikakauden ihmisille. Kreivi Dracula on hahmona vanhan, maagisen kokemuksen hahmo. Hän on vielä selvästi yliluonnollinen, myyttinen hahmo.

Nykyajan kauhu keskittyykin mieluummin naturalistisiin taikka psykologisiin ja psykodynaamisiin asetelmiin. Kauhua aiheuttaa pikemminkin "kuka tahansa". Sarjamurhaajaelokuvien suosio voidaan ajatella johtuvan niiden banaaliudesta ja tavallisuudesta. Sarjamurhaajissa ei ole mitään yliluonnollista. Naamio ilmentään kasvojen, ja siten ihmissielun pimeyttä ja tuntemattomuutta. ("Teksasin moottorisahamurhaajissa" naamio on tehty ihmisen nahasta, ilmentäen näin ihmisen vieraantuneisuuttaan omasta kehollisesta minästään.) Jos kauhu on tuntemattoman pelkoa, on tuntematon siirtynyt ihmisen mielenliikkeisiin: ihminen ei enää tunne itseään. "Draculassa" tuntematon on meistä ihmisistä erillinen yliluonnollinen ja siksi tuntematon olio, nykyaikana ahdistuksen tuottaa pikemminkin oma mielemme, sen hauraus, sekä oma ruumiimme.

Kristillisen dualismin ruumiin kuvaa on mainiosti käsitellyt kanadalainen kauhuelokuvaohjaaja David Cronenberg. Hänen elokuvissaan on tyypillistä ruumiin, luonnon muuttuminen omalakiseksi olioksi, joka ei tottele ihmisen sille asettamia rajoja. Cronenbergin elokuvat ovat kuvausta länsimaisen ihmisen jännitteisestä ja vaikeasta suhtautumisestaan omaa ruumiiseensa. "Kärpäsessä" ottaa ruumis vallan ja päätyy tuhoamaan yksilön. Elokuvassa on vahva teknologinen painotus Shelleyn "Frankensteinin" tapaan, ja muutenkin viittauksia satuihin ja myytteihin löytyy. Ihmismieli, sekä siihen sisältyvä järki epäonnistuu yrityksessää kontrolloida todellisuutta. Myös elokuvassa "Scanners" mielellä on voima tuhota todellisuutta. "The Brood" elokuvassa puolestaan itseinho päätyy tuottamaan eräänlaista elollista syöpäkasvainta. Mielellä on kyky hallita todellisuutta tuhoamalla sitä - keho, ruumis mukaanlukien.

Cronenbergin myöhemmissä elokuvissa ihmismieli itse kääntyy itseään vastaan. Enää ei riitä, että mieli tuhoaa aineellista todellisuutta, vaan esim. "Spider"-elokuvassa mieli kääntyy skitsofreniassa tuhoamaan itseään, syömään itseään sisältä. Mielen kääntyminen itseään vastaan näkyy myös "Painajainen Elm Streetillä"-sarjassa, jossa puberteettisen mielen unet kääntyvät yksilöä vastaan raiskatun nunnan lapsen, Freddie Kruegerin, hahmossa. Kun ihmismieli kääntyy kurittamaan sekä itseään että ihmisen kehoa, on kyseessä juuri Freddie Kruegerista: kristinuskon äpärälapsesta - dualismista sekä ihmismielen ja kehon joutumisesta välineellisen objektivoinnin kohteeksi, mikä ajaa ihmisen vieraantumaan niin ruumiistaan kuin mielestäänkin. Ruumiin kontrollointi, sekä sen tuhoaminen, mielen avulla, ajaa mielen tuhoamaan ennen pitkään myös itsensä. Tästä dualismista, ja sen seurauksista, on modernissa kauhussa kyse.

Ei kommentteja: