keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Ei pessimisti, eikä optimisti, vaan realisti

Pentti Linkolan sanotaan usein olevan "realistinen" tämän pinnisteltyä ahdistuneita lauseita paperille. Hammasta purren, otsa rypyssä profeetallisia lauseita kirjoitettuaan Linkola saa kirjasivistyneen metsäläisen, tuon pikku paskiaisen, sielun väräjämään surusta ja kovasti kaivatusta puritaanisesta angstista. Linkolan katsotaan sanovan jotain "totta" todellisuudestamme, kulttuurimme tilasta. Kaikki on päin helvettiä, tai mikäli ei ole, niin helvettiin suuntaavassa junassa olemme joka tapauksessa menossa - "me suomalaiset ykkösluokassa". Tämä on todella tympäisevää. Mikään ei ole niin helppoa kuin tyytyä voivottelemaan maailman tilaa kynän takaa ja maalailemaan agraaris-fasistisia utopioita ikimetsän keskeltä. "Ehkä Linkola sittenkin on oikeassa", sanoo pikkukylän pankinjohtajakin. Linkola on nähkääs realisti.

Mitä sitten tarkoittaa kun ihmisen sanotaan olevan realisti? Hänellä oletetaan olevan jokin erityinen näkökulma todellisuuteen, mistä maailman tila objektiivisesti aukeaa. Linkolalla koetaan tällainen vinkkeli olevan. Ilman ainuttakaan viittausta ilmastolliseen, ekologiseen taikka biologiseen tutkimukseen Linkolan kirjoittelu vakuuttaa meidät profeetallisella uhollaan. Pessimisti = realisti. Tällaisella asenteella Linkolan puhe oikeutetaan Helsingin Sanomain ja Suomen Kuvalehden hallinnoimassa konservatiivisessa retoriikassa.

Edellä esitetty yhtälö myös kertoo sen, ettei mitään puhdasta "realismia" olekaan. Pessimisti ei ajattele olevansa pessimisti, vaan realisti. Samoin tekee optimisti. Se, että pessimismi = realismi kertoo ainoastaan yleisessä diskurssissa vallitsevasta todellisuuden ("reaalisen") tulkinnasta, ei niinkään todellisuudesta itsestään. Maailmaa parannetaan realismilla, ei maailmanparannusjulistuksella, väittää kirjasivistyneistö. Hyvä. Näin varmastikin, mutta mitä sivistynyt realisti tarkoittaa tällä tautologialla? En aivan ymmärrä. Sillä eikö ole niinkin, että myös maailmanparantajat kokevat olevansa realisteja? Eiväthän he muuten olisi poliittisesti aktiivisia. Heillä täytyy olla vahva usko mahdollisuuksiinsa onnistua parantamaan maailmaa. Käykin ilmi, että "en ole pessimisti, enkä optimisti, vaan realisti"-höpinä viittaa aina vallitsevan konseksuksen mukaiseen ilmapiiriin: 2000-luvun linkolalaisessa Suomessa pessimismiin. (Tämän vuoksi impotentti humanistiälymystö myös rakastaa dystopiakirjallisuutta ja teknofobisia kirjallisia möläytyksiä Linkolan osoittamalla tiellä.) Ei ole olemassa mitään "realismia" maailman tilasta, on ainoastaan faktoja, jotka tulkitaan aina kahden virittyneisyyden mukaan, toivon tai kauhun. Kumman sinä valitset?

Ei kommentteja: