torstai 23. huhtikuuta 2009

"Asialliset hommat hoidetaan"

"Rauhottuis noi kiihkoilijat jo ja keskittyis pääasiaan: opiskeluun."

Lause kuvaa erinomaisesti suomalaisen läpiprotestanttisen kulttuurin keskeistä piirrettä: konformismia. Mielipidettään ei saa tuoda esiin, mitään vaatimuksia ei saa tehdä. Ei edes realistisia: on keskityttävä pääasiaan - työhön. Ei oikeuksiensa vaatimiseen. Perustuloa ei missään nimessä pidä ehdottaa: sehän ajaa laiskuuteen, ainoaan kuolemansyntiin jota suomalainen niin syvästi vihaa.

Keski-ikäiset, jo opiskelunsa ja keskeisen sosiaalistumisensa jo suorittaneet poliitikot puristavat viimeisetkin mehut opiskelijoista pihalle. On keskityttävä opiskeluun, ei elämisen arvoiseen elämään. Kuten kalvinisteille, ei suomalaisillekaan ole sallittua nauttia, ei varsinkaan työnsä hedelmistä, puhumattakaan töistä. On tehtävä asialliset hommat ensin, ja sitten vasta ruveta harrastamaan perusoikeuksiensa puolustamista. Demokratia: ylellisyyttä perkele! Keski-ikäiset AY-pomot kyllä älähtävät kun eläkkeet ovat vaarassa, mutta eivät paskaakaan välitä opiskelijoista, jotka töissä käydessäänkin elävät köyhyydessä. Tämä muistetaan, kun rahoitamme väitöskirjaamme vaihtamalla teille vaippoja. Se perkuuveitsi saattaa lipsahtaa hyvinkin fataaliin paikkaan.

Paskaduuneissa roikkuminen opiskelujen aikana lisäksi kasvattaa luonnetta, motivoi menemään jatkossa todellisiin töihin, elämään oikeata elämään. Tämä oli ainakin Yrjö Kopran ajatus eilisessä Ajankohtaisen kakkosen kapitalismi-teemaillassa. Samaisessa lähetyksessä poliittisten realistien pansarilla vuorattu kokoomuspartio hyökkäsi studion ainoan kommunistiaktivistin kimppuun halvoilla "Pohjois-Korea"-letkautuksilla. "Kapitalismi toimii! Ja vaikka ei toimisikaan, niin mitä aiot vaihtoehdoksi tarjota!? Sosialismin me näemme Koreassa - muuta sinne jos sosialismia haluat!" Politiikka muuttuu hallinnoinniksi, optimismi kyynisyydeksi tulkituksi realismiksi, novum kuolleeksi haihatteluksi.

Suomalainen kulttuuri on malliesimerkki alamaisuuskulttuurista, jossa kaikki ajatusten julkituonti (kuten normaaliin demokratiaan kuuluu) tuomitaan haihatteluna, ja työnvieroksujien utopioina. Oksettavaa.

Ei kommentteja: