perjantai 27. maaliskuuta 2009

Seniilin miehen mutina

Erik Ahlmanin "Ihmisen probleemi" on eräs filosofisen ihmistutkimuksen suomalaisista klassikoista. Voidaan sen nähdä jopa eräässä mielessä aloittaneen Suomessa filosofisen ihmistutkimuksen tradition, jota varsinkin Jyväskylässä harjoitetaan. Filosofisen ihmistutkimuksen ideana on tutkia ihmistä olentona; maailmaa jossa ihminen elää sekä ihmisen paikkaa tässä maailmassa. Filosofisessa ihmistutkimuksessa yhdistyvät niin teoreettinen kuin käytännöllinenkin filosofia - metafysiikka ja etiikka.

Ahlmanin positiota ovat paikoitellen kiinnostavia, mutta paikoitellen äärimmäisen kyseenalaisia. Hän myöntää ihmisen luonnon biologiseksi olioksi. Hän jopa myöntää ihmisen psyykkeen olevan oleellisella tavalla osa ihmisen biologiaa. Sielullinen kietoutuu osaksi ihmisen fysiologiaa. Kiinnostava emergentti piirre Ahlmanin ajattelussa näkyy kuitenkin "hengen" käsitteessä. Henki on ihmisen sosiaalisessa todellisuudessa konstituoituva ilmiö, jonka kanssa tekemisissä oleminen, "hengen viljeleminen", tekee ihmisen todelliseksi, aidoksi ihmiseksi. Ihminen ei merkkaa tässä mitään lajia tai oliota, vaan erästä eettistä päämäärää, joka on myös kasvatuksen tehtävä: ihmiseksi tuleminen. Ihmisiksi eläminen vaatii osallistumista hengen viljelyyn, jonka luonne on olennaisesti sosiaalista.

Naisen osa on Ahlmanin ajattelussa pysytellä, ylläripylläri, yksityisen, luonnollisen piirissä. Naiselta puuttuu Ahlmanin mukaan kyky henkistymiseen: siis julkiseen ja älylliseen toimintaan. Nainen ei kykene henkistymään. Nainen ei kertakaikkiaan osaa elää ihmisiksi! Nainen on olemukseltaan sielullinen, tunteidensa, luontonsa vanki, jonka paikka on yksityisen piirissä:

"Yleensä voitaneen sanoa, että mies edustaa enemmän henkeä, nainen sielua, minkä vuoksi 'henkistyneet' kasvonpiirteet odotamme näkevämme miehillä, 'sielukkaat' naisella. Puhutaan myös sielukkaasta naisesta useammin kuin sielukkaasta miehestä." (Ahlman 1953, 51-52)

Ahlamanin ajattelu onkin, ainakin "Ihmisen probleemin" puolesta, kauttaaltaan vanhentunut. Se on abstraktia, idealistista, kaikkea sitä mitä Marx kritisoi aikansa hegeliläisissä. Se peittää allensa oman aikakautensa ristiriidat ja alistussuhteet rakentamalla metafyysisiä sirkustelttoja. "Ihmisen probleemi" on Ahlmanin viimeiseksi jäänyt teos. Ja sen kyllä huomaa. Pahimmillaan teos on pelkkää seniilin vanhan miehen patriarkaalista mutinaa, parhaimmillaan korkeintaan keskinkertaista syntetisointia.

Ei kommentteja: