sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Jumala, totuus ja tosiasiat - yritys jäsentää ajattelua

Jo Marx käsitti uskonnon yhteiskunnalliseksi, ideologiseksi funktioksi, jonka keskeinen tarkoitus oli yhtäältä pitää proletariaatti kurissa, mutta, kuten usein unohdetaan, myös toivoa ja lämpöä antavaksi yhteiskunnalliseksi elementiksi. Uskonnossa siis voidaan nähdä sekä edistyksellinen, emansipatorinen että taantumuksellinen voima. Myös valistuksen perintö pitää nähdä kristillis-juutalaisen kulttuurin suorana, jopa suoranaisen teologisena, jatkeena. Nykyinen luonnontiedekin jakaa muotonsa puolesta saman metafysiikan kuin monoteistinen uskonto: on olemassa vain yksi totuus, jota kohden lähestymme. Tiedon kasvu ja älyllisen edistymisen kokemus ei ole universaali piirre, joka voisi olla olemassa ilman kristillistä kulttuuria. Sama koskee suurinta osaa perinteisistä sosialistisista työväenliikkeistä - myös Bakuninin anarkismia.

Kaikki transsendenssiin suuntautuva, ja sieltä perustelunsa hakeva ajattelu on lähtökohtaisesti uskonnollista. Luonnontiede pyrkii kasaamaan tosiseikoista totuuden. Sosialistinen utooppisuus pyrkii puolestaan rakentamaan kristillisen paratiisin maan päälle. Jumalan kuolema tarkoittaa transsendenssin katoamista immanennssiin: kaikenlaisen ylihistoriallisen Totuuden sekä utopioiden kuoleman - ainakin niiden transsendenteissa muodoissa. (Sillä, kuten Gilles Deleuze & Felix Guattari ovat huomanneet, utooppisuus on mahdollista myös immanenssissa.)

Tosiseikat tulee nähdä eräällä tärkeällä tavalla immanentteina: ne panevat hanttiin kun yritämme niitä käsitellä. Ne toimivat pragmaattisesti. Totuus sen sijaan ei toimi tällä tavoin, vaan on transsendentti. Puhe totuudesta on keskeisellä tavalla välittömän havainnon ylittävää, ja tieteellisessä mielessä perusteetonta. Totuus on transsendentti, metafyysinen päämäärä, joka ei missään nimessä voi toteutua sellaisenaan. Vetoan tässä tieteelle tyypilliseen periaatteeseen: fallibilismiin. Tieteellinen tieto kyllä edistyy, mutta ei voi koskaan tulla päätepisteeseensä. Tieteellisiä tosiseikkoja ei voida relativisoida. Näin tekee ainoastaan joku Bruno Latour - ja hänkin varsin ongelmallisesti.

Metafysiikan tulee, sen myönnän, seurata tosiseikkojen antamaa kuvaa maailmasta - eli toisinsanoen: metafysiikan tulee seurata tieteellisen tutkimuksen tuloksia, vain tällöin se on oikeasti mielekästä. Relativismi koskee tosiasioista erotetun totuuden käsitteen relatiivisuutta; ei tosiseikkojen, ja niihin liittyvien teorioiden relatiivisuutta. Ei tietenkään kukaan konstruoi Mount Everestiä, helvetti soikoon. Mount everest on pragmaattisesti koeteltu tosiseikka, konstruoinnin kohteena sen sijaan on se käsitys totuudesta, johon tämä tosiseikka on kiinnittynyt.

Suomeksi: kaikessa ajattelussa on läsnä ajattelun ei-ajateltua alue. Metafysiinen totuuden käsite on juuri tätä: se on tietystä tiedollisesti vajaasta (eli fallibilismia seuraten mikä tahansa historian hetki) hetkestä konstruoitu todellisuuden kuva, joka aina jollain tavalla perspektiivi- ja kulttuurisidonnaista. Jos emme myönnä tieteeseen sisäänkirjoitetun Totuuden teologian/metafysiikan, että esim. "kaiken teoria" todella olisi teoria kaikesta, ideaa, niin emme myöskään kykene antamaan tieteelle sitä oikeutusta, joka sille kuuluu.

Tyhjänpäiväinen kiistely siitä, onko jumalaa vai ei, tulee lopettaa. Ei. Ei tietenkään jumalaa olevana ole olemassa, voimme aivan lopettaa tämän kiistelyn. Kuten Dawkins toteaa, kysymys uskonnosta (tiedollisessa mielessä) ei ole mikään fifty-fifty-kiista; pikemminkin 0,1-99,9-kiista ateismin hyväksi. On kuitenkin niin, että Jumala on juuri metafyysinen, transsendentti, käsite, jonka kritisoiminen ei kuulu faktisiteetin piiriin, vaan metafysiikan ja filosofian piiriin. Jos Jumalan käsitettä kritisoidaan, ei tämä kritiikki voi, kadottamatta filosofista mielenkiintoaan, olla puhtaasti faktuaalista. Metafysiikan hylkääminen on hätäinen ratkaisu. Tällöin joudumme mielestäni hylkäämään myös totuuden käsitteen: pikemminkin jumalan käsitteen kritiikki tulee tehdä metafysiikan sisältä.

Jumala on kulttuurimme metafyysinen perusta, ajattelumme ei-ajateltua, joka ilmenee myös sekulaareissa, jopa puhtaan luonnontieteellisissä projekteissa. Emme pääsee vuosituhantisesta teologiasta eroon vain jankuttamisella, ja naiivilla tiedevalistuksella. Kysymys Jumalasta on paitsi metafyysinen, myös poliittinen kysymys. Usko kristilliseen taivaalliseen diktaattoriin (Hitchens) voidaan poistaa vain poliittisen kumouksen kautta., sama koskee kaikkea muutakin metafysiikkaa. Metafysiikka on olennaisesti poliittista Tämä on Marxin uskonnonfilosofian syvällisin "totuus".

Ei kommentteja: