perjantai 13. maaliskuuta 2009

Johdatus "Pääomaan"

Kuten JKA minua, jolla Marx on hävettävällä tavalla jäänyt paitsioon, valisti, on Marxin kapitalismia koskeva kritiikki muotoanalyysia. Tämä johtuu kapitalismin luonteesta tutkimuskohteena, se ei ole talouden erillinen alue, vaan ihmisten välisiä yhteiskunnallisia suhteita jäsentävä muoto. Tutkija, subjekti, ei voi olla erillinen maailmasta, objektista, jota se tutkii. Marx ei tutki faktoja, vaan kapitalismissa ilmeneviä ilmiöitä sekä näiden ilmiöiden välisiä ristiriitoja.

"Pääoma" alkaa tavara (hyödykkeen) analyysilla, joka koostuu sekä abstraktista että konkreetista työstä, joiden tiivistymä tavara on. Työllä on kahtalainen luonne: se tuottaa hyödykkeitä muille ja se tuottaa keinoja hyvän keräämiselle. Tavaroita saadaan tavaroiden vaihtamisen kautta. Tavarat kuitenkin asettuvat toisiinsa nähden ristiriitaan, koska niiden käyttöarvo on eri. Ne eivät toisinsanoen ole yhteismitallisia. Tämän ristiriidan ratkaisee tavara, jolla ei ole muuta kuin puhdas vaihtoarvo sinänsä - raha.

Jotta tavarasta saadaan pelkkää vaihtoarvoa, täytyy siihen sisältyvä työ abstrahoida konkreeteista rajoistaan ja alistaa työajalle. Työaika tarvitaan tuottamaan tavara. Konkreetti työ tulee muuttaa abstraktiksi arvoksi, työksi sinänsä. Tavarassa ilmenevä työ ei ole yksittäinen työtapahtuma vaan yhteiskunnallista työtä. Tavaran alkuperä on työnjaossa, jonka kautta tavara on tuotettu. Samanaikaisesti yhteiskunnallinen työ välittyy rahassa. Raha on yhteiskunnallista työtä abstraktissa muodossa. Raha on objektiivinen muoto, jossa yhteiskunnallinen työ tulee esitetyksi. Raha on yhteiskunnallisen työn "ilmentymä", yksi niistä ilmiöiden muodoista, joita Marx tutkii.

Vaihtoarvo on aluksi siis tavaroiden välisissä suhteissa määrällisenä ilmauksena. Tämän jälkeen Marx identifioi yhteiskunnallisesti välttämättömän työajan ja abstraktin työn. Tämän identifikaation jälkeen Marx palaa vaihtoarvoon. Vaihtoarvo on määrällisen muuttumista laadulliseksi: 3 hevosta = 2 lehmää on kohtuullisen konventionaalinen, sopimuksenvarainen, käyttöön perustuva yhtälö, jolle raha antaa objektiivisen kriteerin. 100 rahayksiköllä saat 3 sitä, 2 tätä. 1 lehmän, 2 koiraa, jne.

Kapitalismissa työn rooli on olla yhteiskunnallisesti keskeisin välittävä toimi, joka tuottaa joukon rakenteita, jotka taas määrittävät työtä. Tästä lähtee Marx arvoteorian keskeinen lähtökohta: työ arvon lähteenä. Olli-Pekka Moisio kysyykin tämän tekstin lähtökohtana olevassa tekstinpätkässään, että "Mistä Marx voi olla varma, että juuri tavara on oikea lähtökohta abstraktiolle?" Vastaus löytyy "Pääoman" ensilehdiltä:

"The wealth of those societes in which the capitalist mode of production prevails, presents itself as 'an immense accumulation of commodities", its unit being a single commodity. Our investigation must therefore begin with the analysis of single commodity." (Marx, "Capital", Oxford University Press, 13)

Se, että valitaan 'tavara' lähtökohdaksi, liittyy tämän ajatukseen, että kapitalismia tulee tutkia sille ominaisesta ilmiöstä, tavarasta. Kapitalismi on Marxille "an immense accumulation of commodities". Se on tavaroiden valtaisa kasaantuma. Se on talousjärjestelmä, joka perustuu tavaran tuotantoon. Marxin tarkoituksena on kuvata ja käsittää vääristyneiden rakenteiden alta todellisuus, ja tämä onnistuu ainoastaan lähtemällä tavaran vaihdon analyysista. Näin siksi että se on yleisin kapitalismissa esiintyvä ilmiö. Vaihto on kapitalismin yksinkertaisin muoto. Myös yhteiskunnan ylärakenteissa, ideologiassa, yksinkertaisin käsite on 'hyödyke'/'tavara'. Tavara on porvarillisen yhteiskunnan alkeismuoto. Tavara ilmaisee kapitalistisen yhteiskunnan työn luonteen kaikista abstrakteimmassa muodossa.

Marxin tekemä abstraktio on riippuvainen ainakin "esittämisen tavan" ja "tutkimuksen muodon" erottelusta. Toisaalta abstraktio olettaa kehittyneen kapitalismin olemassaolon ja kehittynyt kapitalismi olettaa historiallisten ennakko-oletusten olemassaolon eli työntekijän erottamisen tuotantovälineistä. Kolmanneksi: kun Marx aloittaa abstraktion tavarasta, aloittaa hän myös projektinsa poliittisen taloustieteen näkökulmasta ja automaattisesti kritisoi porvarillisen ajattelumuodon edustajia asettamalla nämä ajatukset osaksi historiallisia kapitalistisia yhteiskuntasuhteita ja niiden rajoitteita.

Viittaan tässä JKA:n minulle lähettämään kommenttiin:

"[Marxin esittämä kritiikki] on kritiikkiä, joka samanaikaisesti reflektoi omien argumenttiensa edellytyksiä, sen synnyn ehtoja kuten mistä kritiikki syntyy ja mitä seurauksia asetelmalla on. Näin immanentti kritiikki on myös paljastavaa kritiikkiä. Marxin kritiikki kohdistuu siihen, miten porvarillinen yhteiskunta on onnistunut pettämään lupauksensa, vaatien sen tilille kaikista niistä täyttymättömistä lupauksista mitä se on esittänyt."

Ei kommentteja: