maanantai 2. maaliskuuta 2009

Episteeminen Heidegger-tulkinta

Tapa, jolla erotan totuuden ja tosiasioiden käsitteet, seuraa nähdäkseni epistemologista Heidegger-tulkintaani. Siinä missä Heidegger pyrkii tekemään "olevan" ja "olemisen" käsitteillä ensisijaisesti ontologiaa, oma näkökulmani on episteeminen. Heideggerin puhe "olemiskysymyksen" unohtamisesta tarkoittaa ajattelun muuttumista pelkkää olevaa koskevaksi laskelmoinniksi ja kontrolloinniksi. "Olemista" pohtiva ajattelu on keskeisellä tavalla "olevien" taakse menemistä.

Sama koskee totuuden käsitettä. Totuuden käsite on episteemisesti metatason käsite, joka tarvitsee metafyysisen perustelun. Heideggerille Olemisen mieli on olemisen totuus. Tämä tarkoittaa toiminnallisessa mielessä mielekästä suhdetta todellisuuteen. Sitä, että Oleminen näyttäytyy mielekkäänä. Täytyy kuitenkin muistaa ettei Heidegger hylkää olevan käsitettä - määritteleehän hän Olemisen "olevien kokonaisuudeksi olemisessaan". Myös episteemisen Heidegger-tulkinnan tulee huomata tämä: Totuus ei voi toteutua ilman tosiseikkoja. Totuus ei siis voi olla mielivaltaista ja kontigenttia suhteessa objektiiviseen tietoon. Tämä on myönnytykseni luonnontieteelliselle tutkimukselle. Luonnontieteet ovat merkittäviä tiedontuottajia. Niiden tuottamia tosiasioita ei pidäkään kieltää. Mutta kuten Marcuse huomautti "Yksiulotteisessa ihmisessä": filosofian ei tule olla masokistista itsekieltäytymistä luonnontieteiden edessä. Filosofian ei tule jäädä passiiviseen positioon, jossa se ainoastaan selventää, puhdistaa arkikieltä sen sisältämistä mielettömyyksistä. Tieteen kritiikin ei tule tarkoittaa arkaaista, antirationaalista tiedekritiikkiä, vaan modernia, kantilaista järjen itsekritiikkiä. Järki ei ole rajaton, vaan sen rajat ovat myös ja ennen kaikkea yhteiskunnallisia. Järki ei koske ainoastaan tosiseikkoja, vaan ensisijaisesti myös totuutta, jonka luonne immanenssissa on pragmaattinen, eettinen.

Totuuden on rakennuttava tosiseikkojen varaan, mutta oltava kuitenkin jotain enemmän. Tämä jotain enemmän on etiikka. Etiikka siksi että oleminen, siis totuus, voi toteutua ainoastaan toiminnallisessa, käytännöllisessä suhteessa maailmaan. Totuus ei tee eroa etiikan ja epistemologian välillä. Pelkkään olevaan (tosiseikkoihin) nojautuva ajattelu ei kykene keskustelemaan arvoista, sillä arvot eivät luonteeltaan ole tosiseikkoja.

Ei kommentteja: